Love and Other Drugs
Ensi-ilta: | 31.12.2010 |
Genre: | Draama, Komedia |
Ikäraja: | 13 |
Kuten hyvin tiedämme, nykyään aloitetaan laukomalla loveen, ja elleivät osapuolet tähän kyllästy, loveen saatetaan langeta. Maggie (Anne Hathaway) on nuori, mutta hänellä on jo todettu Parkinsonin tauti. Onneksi hänellä on Hathawayn kasvot ja kurvit, joita katsojillekin kiitettävästi esitellään. Antiikkisen kreikkalaisen homon nakuttamalta patsaalta näyttävä Gyllenhaal tykkää pumpata tyttöparkaa, kun neidolla tuntuisi olevan asenne kunnossa ja käsien vapina ja semmoinen ovat vasta aluillaan. Maggie tykkää seksistä, mutta parisuhdetta hän ei tahdo. Kukapa tahtoisi olla muille taakaksi? Joo, kenties Jamie kunnollisena elokuvahahmona voisi taakkaa kantaakin, mutta miten pitkälle veijari asiat ajattelee?
Tarjolla on Hollywood-satu, mutta aikuisille suunnattu sellainen, joka ei ole todellisuudesta irti häiritsevän pahasti. Parkinsonin tautia käsitellään kattavammin sanoin kuin käytännössä, mutta useat näkökulmat maalaavat kokonaisen, todellisen ongelman, jota ei pyyhkäistä pois nykylääkkeillä taikka rakkaudella. Se on jo suoranaista nerokkuutta, kun taudin todellisuutta kevennetään stand-up-komiikalla samaan aikaan, kun Jamie saa kuulla karumpia juttuja. Harvempi nyyhkyleffa on näin hauska: Love and Other Drugs on energinen ja villi, mistä sitä on kritisoitukin. Synkistelystä voidaan edetä nopeasti kaluhuumoriin. Eroottinen iloittelu kehittyy uskottavasti romanssiksi koska Gyllenhaal ja Hathaway ovat luotuja toisilleen. Mitä elokuvassa tapahtuukin, julkean väittää, että se asiallisesti kuvaa hahmojen elämän ja sielun tilaa.
Kun leffa juhlii valioyksilöitä, voidaan hölmö, paksu ja himokas koominen kevennys tulkita alemman rodun pilkaksi. Toisaalta Jamien veli pontevalla (Josh Gad) on fyrkkaa, joten ehkä katsoja kadehtii häntäkin. Hank Azarian leppoisaan lääkärihahmoon tiivistyy harmiton mutta pisteliäs tyyli, jolla sairaalabisneksen sairaalloisuutta käsitellään. Tohtoria kiinnostavat halvat naiset ja lääkefirmojen "kädenojennukset", mutta miksipä eivät kiinnostaisi. Ihmisillä on heikkouksia, maailmassa on virheitä, eikä kukaan kiellä käsittelemästä niitä sympaattisilla tavoilla. Kun penislääkettä saadaan tarjolle ja myyjä ja asiakkaat tuntuvat suorastaan rakastavan toisiaan, hirtehinen riemu on tarttuvaista.
Hathaway ja Gyllenhaal tekevät erinomaista työtä ruumiilla ja mielellä. Se ei ole käsien vapina, miksi Hathawaylle kuuluu vähintään Oscar-ehdokkuus, vaan yhtälailla Gyllenhaalin ilmeikkyyttä sopii keinoin kaikin kunnioittaa. Kuka tahansa nätti naama ei kykene pinnallisesti hurmaamaan, hajoamaan käsiin ja kokoamaan hahmoa uudestaan, mutta tässä elokuvassa heitä on kaksi. Ilman kykyjään elokuva kompastuisi joko romanssin perimmäiseen kaavamaisuuteen, tai päinvastoin omalaatuiseen rakenteeseen, jossa tunnelmat ja jopa se, mikä on milloinkin olevinaan pääasia, vaihtuvat vauhdilla. Kirjasta Hard Sell ei kuulemma löydy rakkaustarinaa, se on fiktiota se, mutta ehtaa elämän makua elokuvaan on eksynyt.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (5 viestiä)
Rekisteröitynyt 15.11.2008
05.01.2011 klo 16.38
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
05.01.2011 klo 23.07
07.01.2011 klo 18.42
Rekisteröitynyt 08.08.2007
07.01.2011 klo 19.25
Rekisteröitynyt 16.07.2010
10.01.2011 klo 19.34
En kyllä vieläkää ymmärrä miten Gyllenhaal on tässä niin vanhan näköinen, jätkä on vasta 29!