Deathchain: Death Gods
Kuopion ilkeä äärimetalliryhmä Deathchain jatkaa kuolon ja rässiriffin yhteen naittamista. Kokoonpanon viides albumi ottaa jälleen harppausta eteenpäin, nopeuden lisäksi bändillä on melodisuutta ja terävä rässiriffikin leikkaa ilmaa kuin lasermiekka Tähtien Sota -leffoissa. Bändin lisääntynyt melodisuus lienee peräisin Ruotsinmaan melokuolemasta. Toisessa ääripäässä huomio kiinnittyy entisestään brutaalimpaan salamahyökkäykseen ja varsinkin vokaalien astetta kireämpäään ulostukseen. Deathchainin intensiivisyys on pahimmillaan suorastaan musertavaa. Bändi yltää Rotten Soundin musertavan puristuksen tasolle ja se ei ole väheksyttävä seikka.
Vaikka vauhti on turboahdettua, bändi ei syyllisty roiskimiseen. Rikas ja hallittu riffittely asettaa vauhdille riittävästi rajoja. Viisuja on vaikea laittaa järjestykseen, sillä kiekon kuusi ensimmäistä siivua ovat kategoriassa arrgggggggggg, meni jo. The Lion-Head osaa myös jarrutella, vaikka viisun alku lähtee lapasesta suorastaan kipeällä vauhdilla - tuhti rumpusoundi tukee maittavasti kitaroiden sirkkelikaaosta. The Beyond käy läpi Ruotsin melokuolemat ja Graven intensiivisen murinan. Varsinaisen kuolemanpusun Deathchain iskee poskelle kahden viimeisen siivun kohdalla.
Kun luuli jo tyhjentäneensä bändin pajatson, Deathchain tyrkkää kuutosvaihteen silmään. Vauhdin vähentäminen antaa aikaa kehitellä teemoja ja bändiltä löytyykin takataskustaan melkoinen kuolonkorinan soundtrack. Howling Of The Blind kumartaa vanhojen mestarien suuntaan ja varsinkin suorastaan eeppisiin mittasuhteisiin yltävä Cthulhu Rising osoittavat bändillä olevan potenssia vaikkapa tajunnan räjäyttävän konseptialbumin säätämiseen.
Deathchainin kuoleman Jumalille omistettu Death Gods on albumi, joka nostaa riman kunnioitettavan korkealle. Cthulhu Rising on mestarillista jälkeä, vastaavaa saa kotimaan pelikentiltä etsiä. Bändillä on selvästi näkemystä myös vauhdin toiselle puolelle. Seuraava albumi saattaa olla jo sellainen kuolonooppera, että albumia kumarretaan jo ison veden takana. Kunhan jannut maltavat pitää laajemmat jousiorkesterikuviot Tuomas Holopaisen ja Nightwishin pelikenttänä!
Vaikka vauhti on turboahdettua, bändi ei syyllisty roiskimiseen. Rikas ja hallittu riffittely asettaa vauhdille riittävästi rajoja. Viisuja on vaikea laittaa järjestykseen, sillä kiekon kuusi ensimmäistä siivua ovat kategoriassa arrgggggggggg, meni jo. The Lion-Head osaa myös jarrutella, vaikka viisun alku lähtee lapasesta suorastaan kipeällä vauhdilla - tuhti rumpusoundi tukee maittavasti kitaroiden sirkkelikaaosta. The Beyond käy läpi Ruotsin melokuolemat ja Graven intensiivisen murinan. Varsinaisen kuolemanpusun Deathchain iskee poskelle kahden viimeisen siivun kohdalla.
Kun luuli jo tyhjentäneensä bändin pajatson, Deathchain tyrkkää kuutosvaihteen silmään. Vauhdin vähentäminen antaa aikaa kehitellä teemoja ja bändiltä löytyykin takataskustaan melkoinen kuolonkorinan soundtrack. Howling Of The Blind kumartaa vanhojen mestarien suuntaan ja varsinkin suorastaan eeppisiin mittasuhteisiin yltävä Cthulhu Rising osoittavat bändillä olevan potenssia vaikkapa tajunnan räjäyttävän konseptialbumin säätämiseen.
Deathchainin kuoleman Jumalille omistettu Death Gods on albumi, joka nostaa riman kunnioitettavan korkealle. Cthulhu Rising on mestarillista jälkeä, vastaavaa saa kotimaan pelikentiltä etsiä. Bändillä on selvästi näkemystä myös vauhdin toiselle puolelle. Seuraava albumi saattaa olla jo sellainen kuolonooppera, että albumia kumarretaan jo ison veden takana. Kunhan jannut maltavat pitää laajemmat jousiorkesterikuviot Tuomas Holopaisen ja Nightwishin pelikenttänä!
Keskustelut (2 viestiä)
29.10.2010 klo 20.18
Rekisteröitynyt 18.09.2009
31.10.2010 klo 01.12