Tulipa kerran telkkarista sarja, jossa murhaaja selitti itsensä. Kyllä oli jännää 12-kesäisenä, kun sekä energiset että moniulotteiset tappajat olivat liian pelottavia. Epätodennäköistä on, että selittelykohtauksiin sortuva tarinankertoja on sitä kaliiberia, että hän kykenee samaistumaan pahikseensa ja rakentamaan häntä omien sieluvirheidensä pohjalta. Keksimällä keksitty mörkö ei kelpaa kuin kakaroiden komeroon.

Tämä sanottuna, kotimainen jännäri Harjunpää ja pahan pappi on pohjanoteeraus. Kun Pahan pappi itsensä selittää, hän tekee sen henkilölle, jota hänellä ei ole pikkiriikkisintäkään syytä vaivata edes oman logiikkansa mukaan. No, kunhan katsoja tietää, mikä tekee miehestä Pahan papin, pappius unohtaa selitykset itse ja kenkkuilee lopun leffaa päinvastaisella tavalla, kuin aiemmat tapahtumat tai selitys vihjasivat. Kuinka vaikeaa näiden kirjoittaminen voi olla? Ilmoitan tässä suunnittelevani suomalaisten kriitikoiden kastroimista kuminauhan ja juustohöylän avulla, jos tai kun näen neljän tähden arvosanoja, joten kuka tietää, miten pelottavaa olisi fiktiivinen tekstini.

Peter Franzén on hyvällä tapaa huvittava hömelönä rikosylikonstaapeli Harjunpäänä. Heti aloituskohtauksessa ohjaaja Olli Saarela vie herran keskelle kaavamaisia mutta tujakoita kauhutrilleritunnelmia. Kohtaus ei liity mihinkään yhtään mitenkään, mutta ei katsoja tätä vielä tiedä, joten leffa voittaa puolelleen. Seuraava kenkkuilu on sellainen, että Harjunpää menettää tyttärensä. Saarela kääntää saavuttamansa kinkkiset fiilikset kuvaamaan sitäkin, kuinka epävakaalla pohjalla Harjunpään mielenterveys lepää. Heiluva kamera, leikkaukset kerran sekunnissa, pahan maailman törkyiset yksityiskohdat ja toisinaan kuultava örinämetalli yhdistyvät kipeäksi kokonaisuudeksi. Budjetin ja kaiken huomioiden Saarela on tyylin taitajia. Mutta jos emme ihan jo tästä syystä, toki pienen suomilisän kera, sitä neljää tähteä myönnä, niin mietitäänpä vaikka, että miten tyyli tukee varsinaista tarinaa.

Kolmas rikos liittyy jo Pahan pappiin. Pappi on semmoinen mies, joka tönii ihmisiä metron alle. Klassikkotrilleri Seitsemän on saastainen ja tyylitelty, koska ylimielinen huippuälykäs sekopää rituaaliteurastaa syntisiä helvetillisillä tavoilla. Ja tosiaan, Pahan pappi on tönijä. Myöhäisnäytökseen ei kannata mennä julkisella, sillä kuka ilkeää palata pysäkille, jos joku vaikka tönii... On Pahan pappi siinä mielessä ehta sarjamurhaaja, että kämppänsä kellariin hän on rakentanut niitä likaisia lavasteita, joista heikäläiset tunnistaa.

Karkeasti sanoen puoleen väliin saakka filmi toimii syystä että yksityiskohdissa on ideaa, vaikkeivät ne rimmaakaan. Harjunpäällä on perheongelmansa ja vihaa varastossa tyttären surmaajaa kohtaan. Joku kyttää Harjunpäätä kameran kanssa? Harjunpään henkilökohtaisten ongelmien ja murhatutkimusten on liityttävä toisiinsa suoraan, tai edes teeman puolesta, eikö totta? En tunne Matti Yrjänä Joensuun alkuperäisiä romaaneja, joten todetaan kohteliaasti, että elokuva on juosten kustua paskaa Salattujen elämien käsikirjoittajalta. Painetaan puolivälissä pausea || ja kysytään tekijöiltä, tietävätkö he mitä heiltä odotetaan. He nyökyttelevät ja virnistelevät, koska he luulevat tasan tietävänsä, odotas vain. Irrallisia kohtauskokoelmia turhauttavampia ovat vain nämä teokset, jotka uskovat olevansa nokkelia liimatessaan elementtinsä yhteen erikeepperillä.

Bonuksena leffalla on tarjota hämyinen sanoma uskonnosta. En tiedä onko filkka puolesta vai vastaan. Esimerkiksi "Pahan ongelma" mainitaan: miksi Jumala sallii pahan? Tietenkin siksi, että Luojan luoma todellisuus on kuin Big Brother -talo: he jotka tajuavat olevansa osa sosiaalista kokeilua, eivät omasta valinnastaan tee mitään erityisen tuhmaa, sillä tuonpuoleinen, jossa kuitenkin enemmän aikaa vietetään, odottaa kaikkia, ja siellä on pidetty kirjaa jokaisesta teosta. Elokuva ei paljoa vastaile, vaan örveltää pöhnäisiä latteuksia ja järjenvastaisuuksia. "Minä olen Big Brother -talon kiintiöhomo, joten minä saan suolestaa poikia väkisin. Keksin tämän ihan itse. Eivät tuottajat tästä mitään puhuneet, oikeastaan raiskaus on säännöissä kiellettykin, mutta kun minä tajusin olevani tämän tuotantokauden kiintiöhomo. Ei kun nyt minä olenkin hetero, koska Matti Yrjänä Joensuu".

Häh, mitä helvettiä? Aivan.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa