Yli kaiken ryppyotsaisen rakastan animaatioita, musikaaleja ja mestariteoksia tyyliin Speed Racer. Miksi haukottelin vettä ulos silmistäni, kun Scott Pilgrim vastaan maailma (Scott Pilgrim vs. The World) vyörytti kankaalle ääniaalloista koostuvaa king kongia, nuijalla ja ruoskalla varustautuneiden lesbojen ninjataistelua ja muuta lennokasta? Sarkasmintajuni on niin huono, etten vain osaa arvostaa sitä, kun ryhmä spedejä tekee silmäniskuin selväksi, etteivät he vakavissaan ole idiootteja. Fantasia ei ole fantasiaa ilman sisäistä logiikkaa, ja sekoilu muuttuu surrealismiksi vain majesteetillisen kyrvähtäneellä mielikuvituksella. Scott Pilgrim vastaan maailma on teennäinen hihityselokuva kestopöhnähipeille ja pissiksille, jotka kehtaavat pölliä mutsilta vähintään yhden siiderin.

Kenties joku on jo nähnyt elokuvan, jossa Michael Cera näyttelee musikaalista vaivaantunutta hernekeppiä, joka on naistenmies huolimatta nörtteydestä ja cooleista homokavereistaan. Scott Pilgrim on siten uusi hahmo, että kun hän rakastuu kylmään lahnaan nimeltä Ramona, hän kykenee kiertopotkuin ja palavin katanoin taltuttamaan tytön seitsemän entistä ihastusta, jotka ovat pahoja. Mitä, häh, miksi? Älä ole mälsä... Katsos, tämä on kuin videopeli. Tässä on valotehosteita ja pikseleitä ja lisäelämiä ja ennen taisteluita ruudulle tulee teksti Fight. Miksi tämä on kuin peli? Älä mälsäile! Etkö tajua, että tässä soivat Zeldasta tutut musiikit, tai miksi Pilgrimin bändin nimi on Sex Bob-omb? Bob-omb on viittaus Super Marioon. Viittaukset ovat huumoria: katso Mitäs me spartalaiset. Ei se draamakaan ole. It's a bingo - harrastin juuri sarkasmia! Korotat statustasi luottaessasi minuun, olenhan hip ja cool: lentelen taivaalla tiputellen tähtiä lukijoiden anaaliin, koska Ramona. Tuo oli viittaus Tuomari Nurmion kappaleeseen. Naurakaa, lukijat, naurakaa.

Jos tämä leffa olisi eläin, tämä olisi rasvattu silakka, joka on akrobaatti ja psykopaatti: jos tämä olisi mahdollista, silakasta ei saisi otetta fyysisesti eikä henkisesti. Anteeksi hourailu, mutta minä en ymmärrä, mitä tämä luulee olevansa. Tämä lainaa paljon peleistä, sarjakuvista, animesta (mm. mautonta liitelyä ja korneja poseerauksia), muista medioista (mm. sitcom-kohtaus) ja elokuvistakin (hetkittäin tämä on Tahraton mieli ilman sielua ja järkeä). Mitäs me spartalaisissa muskelimiehet lauloivat "It's Raining Men" ja kalju Britney Spears potkaistiin kuoppaan. Hyvä on, tajuan viittaukset. Mitä minun pitää nyt tehdä?

Jos Pilgrim yksinkertaisesti yrittää juhlia popkulttuuria, mikä on paras arvaukseni, se epäonnistuu surkeasti. Tarina ei tue aikomusta mitenkään: esimerkiksi, jos ajatellaan viittauksia peleihin, tarinalla ja hahmoilla ei ole mitään tekemistä pelien kanssa, ainoastaan irrallisilla yksityiskohdilla on. Tekijät eivät vakuuta olevansa lainojensa asiantuntijoita. Elokuva ei oivalla. Jatkuvissa tekstitehosteissa ei ole sen vertaa ideaa kuin 60-luvun Batmanissa. Jos tahdon hymyillä kornille valopallotoiminnalle, miksi katsoisin tätä, kun Dragonball Evolution antaa luvan nauraa tekijöilleen? Scott Pilgrim parsii mahdollisimman huonoja ja lapsellisia muiden valmiiksi tyrimiä ideoita yhteen ilman lankaa ja neulaa. Päiväkodin Juuso voi kirjoittaa elokuvan, jossa Hitler syö El Maco -aterian ranskalaisilla jotka saat itse ravistella koska planeetta pamahti unessa joka oli totta. Aikaisintaan teini-iässä Juuso alkaa sisäistää, miten kerrotaan oikeita tarinoita.

Brittiohjaaja Edgar Wrightin pieni brittileffa Shaun of the Dead oli kunniaksi brittihuumorin perinteille. Brittihuumorissa tavataan uskoa, että koomikko, joka myöntää olevansa hauska, ei ole hauska. Cera on niitä heppuja, joiden pokerinaama huvittaa minua ilman vitsejäkin. Täten Wright on joutunut urakoimaan, jotta materiaali Ceran ympärillä virnistelisi jatkuvasti itselleen. Wrightin kädentaidot ovat yhtä jyrkässä nousussa kuin hänen huumorintajunsa on laskussa. Pidin gorillasta ja osasta muita visuaalisia jippoja ja toimintakohtauksissa kiistatta on energiaa. Myönnetään palkinto kovasta yrityksestä. Kanavaa olisin voinut vaihtaa hetkellä millä hyvänsä. Sitä sopii ihmetellä, mitä nappeja Wright on nauttinut, sillä ne yleisimmät laittomat tapaavat tehdä taiteilijoista mielenkiintoisia.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa