Syyskuun muotiväri on sperma? Jostain syystä elokuvajuhlilla menestynyt puhelias draama keski-ikäisestä lesbopariskunnasta saapuu kankaille Suomessakin. Kuten Vaihtamalla paranee viikko sitten, The Kids Are All Right kertoo keinohedelmöityksen sadosta. Lapset ovat ihan okei. Ihmemaan liisa Mia Wasikowska on fiksu ja viaton Joni. Maan keskipisteeseen - 3D:nä - matkannut Josh Hutcherson on hieman raisu Laser. Heidän äitinsä ovat tohtori Nic ja yksityissäheltäjä Jules, joina pätevät Annette Bening ja Julianne Moore. Joni ja Laser saivat alkunsa saman luovuttajan mälleistä, ja isin identiteetti kiinnostaa. Mark Ruffalo on ravintolanomistaja Paul, joka kernaasti tapaa toukat.

The Kids Are All Right on ennemminkin erinomainen kuin erikoinen elokuva. Koetan tuoda ilmi, mitä tarkoitan, ja miksen tahtoisi käyttää sanaa lesbo koko arvostelussa.

Nic ja Jules ovat lesboja, kuten on teoksen takoja Lisa Cholodenko. Juu, kahden naisen parisuhteessa on piristävästi erilaisia sävyjä kuin miehen ja naisen. Jep, siitäkin leffaa sopii kiitellä, että lesbosuhteen ongelmat ovat aivan tavallisia ajan puutteesta ja kommunikoinnista juontuvia. Uusperhe on se varsinainen teema. Lapset löytävät itsensä tilanteesta, jossa heillä on kolme pätemishaluista vanhempaa, jotka riitelevät keskenään. Nic pitää liiaksi viinistä ja määräilystä. Jules on taipuvainen säheltämään. Paul on miellyttävä miesten mies, joskin hän tajuaa itsekin, lapset tavattuaan, olevansa käytännössä surullinen vanha pukki. Eikä hän välttämättä muuksi muutu. Kuten traileri alla vihjaa, Julesin ja Paulin välille kehittyy kipinää.

The Kids Are All Right rakentaa rikasta kuvaa aikuisista, jotka ovat omilla tavoillaan ärsyttäviä, mutta sympaattisia heikoimmillakin hetkillään. Useammalle kuin yhdelle kohtaukselle sopii itkeä, nauraa tai sekä että: oman valinnan mukaan. Cholodenko on ohjaajana ja kirjoittajana eräänlainen jeesus. Niin rakastavaista ja ymmärtäväistä on ihmiskuvaus, vaikkei syntien painoa väheksytä.

Suoritukset ovat vahvoja kautta linjan. Moore varsinkin vakuuttaa muistuttaessaan, kuinka herkkä hyvä ihminen ja töykeä idiootti voivat asua samassa ruhossa. Näyttelijät eivät unohda, että he näyttelevät ihmisiä, jollaiset näyttelevät tuntiessaan epävarmuutta. Teennäisyydellä ihmiset voivat saavuttaa rentoa yhteishenkeä ajan kanssa: tämän vaa'an kallistuminen suuntaan ja takaisin toiseen synnyttää herkullista myötähäpeää. Hienovaraisuuden ohella Cholodenko hallitsee hykerryttävästi pikkunäppäryyden. Esimerkiksi, kun puheenaiheena on epäsuorasti Julesin ja Paulin kuviot, Jules nuohoaa hampaitaan suu auki ja lopulta sylkäisee. Tuskin tästä kumpuavat mielleyhtymät tahattomia ovat.

Jos juhlimme laskelmointia, on nähtävä asian toinenkin puoli. Teoriassa The Kids Are All Right on kiva filmi kaikille ihmissuhdedraamojen ystäville. Vaikken itse ymmärtäisi miksi, monille lesbopari on yhä provosoiva aihe. Leffaa itseään voidaan syyttää heterokatsojien kosiskelusta siinä missä Brokeback Mountainia aikanaan. Eroottisia sävyjä tavoitellaan, mutta rohkein materiaali on sellaista, että karvainen könsikäs köyrii isorintaista anoreetikkoa. Se on osa tarinaa, että homoseksuaalit hahmot etääntyvät toisistaan, mutta heteromegameijeri varsinkin on vain erikoistehoste.

Elokuvan nähtyäni en kaivanut juoksuhautoja. Oli hyvä filiis. Tutustuminen tunnelmiin tapauksen ympärillä kiehutti pannua. Kriitikot rakastavat tätä. Se on kiva. Homokammoiset raivoavat, ettei tekeleessä ole mitään erikoista saati hyvää, ja että tästä tykkäävät vain he, jotka haluavat edistää sitä tai tätä. Vastapainoksi meillä on henkilöitä, joiden mielestä se on verinen loukkaus, että Mooren hahmo lämpenee miehelle. Esimerkiksi IMDb:n foorumilla lesbo ilmoitti olevansa itsemurhan partaalla pettymyksen vuoksi. Minä en ole ranteitani auki viiltänyt, vaikka kaltaisiani ihmisiä kuvataan uskottavasti vain tv-sarjassa Nolojen tilanteiden mies, joka on valmiiksi naurettu, joten näen oikeudekseni todeta, että voi jumalauta nyt taas! Punaniskajunttien ja tasa-arvotätien päät ovat samasta puusta, sen tuo esille näinkin neutraali teos.

Ihan vain koska The Kids Are All Right on yksi osaavimmin näytellyistä elokuvista tänä vuonna, ynnä aito elämys, saattaisin myöntää korkeammankin arvosanan, mutta minulla oli keskittymisvaikeuksia ja viisi minuuttia loppupuolelta jäi näkemättä, koska minua kusetti.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa