Luvattu puolentoista vuoden kuntoutusjakso ennen seuraavaa Twilightia evätään teoksella Vampyyrien imussa (Vampires Suck), joka on Houkutuksen ja Uudenkuun uusi versio. Tulin hulluksi. Koin tämän olevan vahvemmin ohjattu, kirjoitettu, leikattu, rytmitetty ja näytelty kuin varsinkin Houkutus.

Twilight-vastaisuus ei tyystin selitä reaktiotani. Twilight on taidetta verrattuna viritelmiin Epic Movie, Disaster Movie ja Mitäs me spartalaiset. Muistan kauhunväreet, kun hämmentävä sieluvammainen aliapina nauraa räkätti takanani spartalaisten näytöksessä: en tahtonut olla ihminen, jos se oli. Jason Friedberg ja Aaron Seltzer ovat galaksin vihatuin ohjaaja-kirjoittaja-pari. Vaan kehenpä sitä voisi luottaa? Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla on viihdyttävä. Väitetysti Uwe Bollin Rampage on fiksu. Friedbergin ja Seltzerin suuri saavutus on korjata kasa toisten tekemiä virheitä. Ei tämä vielä heitä tappolistoilta poista, mutta.

Neljä ja puoli tuntia tuijotusta ja teiniangstia on tiivistetty 80 minuuttiin. Mukana ovat silti kaikki mieleeni jääneet kohtaukset ja teemat. Huvituin noin 10 minuutin välein, elikkä reippaasti useammin kuin alkuperäisteosten äärellä. Vampyyrien imussa on kuulemma parodia, mutta kopiointi on niin tarkkaa, että kyseenalaistan tämän. Twilightia on pilkattu alusta saakka. Edward ei ole oikea vampyyri, hän on geiju, joka varmaan meikkaa ja laittaa geeliä tukkaan, heh heh. Vampyyrien imussa tuo nämä vitsit kankaalle, mutta ovatko nämä vitsejä?

Mitäs me spartalaisissa Friedberg ja Seltzer huusivat ja mekastivat: hittifilmi 300 on korni ja homoeroottinen!! 300 on oikeasti kova tykitys, jonka harkittu mauttomuus on osa sen charmia. Twilight on asia erikseen. Vampyyriaateliset ovat ylimielisiä sekoilevia turvonneita jauhonaamaisia älykääpiöitä, jotka kettuilevat päähenkilöille muuten vain. Kuvailinko nyt elokuvaa Uusikuu vai Vampyyrien imussa? Twilight-saagassa on paljon tahatonta komediaa, mutta se ei tule iskevästi esille hitauden vuoksi. Kaiken tiivistämisen jälkeenkin Vampyyrien imussa tuntuu kestävän 2 tuntia, mutta tiivistys on onnistunut. Jos tähän lisäisi 3/4 vettä, tämä olisi Houkutus ja Uusikuu.

Matt Lanter on etevämpi Edward kuin Robert Pattinson. Jenn Proske on parempi "Bella" eli Becca kuin Kristen Stewart. Tyttö, joka ohimennen irvistää söpösti, on viihdyttävämpi kuin Dakota Fanning vastaavassa roolissa. Lanterin tehtävä on alleviivata, kuinka hintahtava ja teennäinen snobi Edward on. Prosken on luotava aivokuollut huumorintajuton lahna. Lanter ja Proske onnistuvat unohtamatta, että puutteista huolimatta hahmot kaipaavat rakkautta. Enemmän kemiaa heidän välilleen muodostuu kuin Pattinsonin ja Stewartin. Kun Edward on jättänyt Beccan ja hän itkee poikamiesboksissaan katsoessaan 50-luvun romanttista Kärpästä, minä uskoin, että Edward tykkää Beccasta! Virallinen saaga saavutti vastaavan määrän tunnelatausta vasta Epäilyksessä ja tällöinkin kipinää oli vain Edwardin ja Jacobin välillä.

Seltzer ja Friedberg ovat vieneet kansaa raivon partaalle vitseillä tyyliin "Minä olen Iron Man", sanoi Iron Man, ja sitten sitä sattui päähän, loppu. Myös Vampyyrien imussa sisältää sketsejä, joita säälittävimpiin eivät kykene kuin Petelius ja Kalliala. Edistystä on silti tapahtunut. Esimerkiksi, pahoja vampyyreita luullaan bändiksi Black Eyed Peas. Mitä kummaa: kohtaus ei ollutkaan tässä! Tilannetta kehitellään, eikä koominen ajoitus ole tyystin hukassa, jos vitsit itsessään ontuvatkin. Muutamat repliikit ovat hilpeitä. Mätkinnässä on pariin otteeseen yritystä. Olin vakuuttunut, kun Edward kertoi nukkuvalle Beccalle rakastavansa hänen hengitystäänkin, ja sitten Becca pieraisi hänet ulos ikkunasta. Twilight-saagan epätoivoisen teennäistä ydintä loukattiin niin terävällä satiirilla, kuin ytimeen porautuminen vaati.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa