Derrick, Matlock, Columbo, v***u, s***ana, kirosanoja kaikki. Katseeseen kätketty (El Secreto de Sus Ojos) kertoo samalla antaumuksella rikoksen ratkaisijoista kuin sen ratkaisemisesta. Viime vuoden "paras vieraskielinen elokuva" Oscar-akatemian mukaan saattaapi sopia jopa murhamysteeri-allergikoille.

Nainen raiskataan ja surmataan 70-luvulla Buenos Airesissa, Argentiinassa. Vielä 25 vuotta myöhemmin tapaus vaivaa entistä oikeusavustajaa Benjamín Espósitoa (Ricardo Darín). Eläkevaarilla on kiinnostusta kääntää mietteet romaaniksi. Luomistyön takkuillessa, Espósito palaa muistelemaan menneitä kera entisen kollegansa (Soledad Villamil). Nainen on miestä nuorempi, mutta korkeammin koulutettuna hän oli esimies jo tapausta tutkittaessa. Elokuva keskittyy muisteloihin. Espósito otti tapauksen henkilökohtaisesti nähtyään väkivallan jäljet ja tutustuttuaan uhrin aviomieheen. Moista rakkautta harvoin ihmisessä näkee, tuumi sinkkumies Espósito. Hän pyrki ratkaisemaan tapauksen tuurijuopon kätyrinsä (Guillermo Francella) kanssa ja ylempien tahojen avulla tai ilman.

Jännärien polkuja tallataan, aluksi kenties kuivastikin, mutta katseeseen kätkeytyy yhä enemmän, kunhan sivutiet tulevat tutuiksi. Teemana on itsestäänselvästi se, kuinka ihmiselämän määrittelevät paitsi yksittäiset merkitykselliset tapahtumat, myös tapahtumat, jotka eivät koskaan tapahtuneet. Vanhempi Espósito vaikuttaa tasapainoiselta herrasmieheltä, jolla kenties on liikaa aikaa. Surumielisyys silmissä ei tarkoita, etteikö ihminen voisi olla sinut historiansa kanssa, mutta luppoaika pakottaa pohtimaan, mikä todella on taakse jäänyttä ja mikä sinne unohtunutta. Ei kai koskaan ole myöhäistä jatkaa elämistä.

Sivistyneemmät väittävät, että Katseeseen kätketty hyödyntää älykkäästi argentiinalaisten mielenmaisemia. Maan poliittisen historian kieroutumien tuntemus on tarpeetonta, sillä painolastin voi aistiakin. Korruptio mutkistaa tutkimuksia, mutta ei siten kuin noin aina. Olemme tottuneet mielikuvituksen kananlentoon: kaiken takana on hän, jota emme muka epäilleet. Harva elokuva liikkuu näin arkisella tasolla pyrkien kuvaamaan, mikä merkitys on rikoksella, jollaisen D***ick ratkaisisi silmät kiinni. Näyttelijät inhimillistävät hahmonsa onnistuneesti. Uskottavuutta tavoiteltaessa tavataan unohtaa, miten epäuskottavasti ihmiset käyttäytyvät oikeasti, vaan tästä tarinasta eivät uuvu harkitut ylilyönnitkään. Teoriassa Katseeseen kätketty on raadollinen tarina toisten ihmisten pahuudesta, toisten typeryydestä. Tunnistettavassa inhimillisyydessä on aina kauniitakin sävyjä.

Teoksella on kortteja pakaksi asti ja ne taotaan pöytään rytmillä. Tutkimuksen käänteitä paremmin mieleen jää, kuinka myös ihmissuhteet maalataan trillerimäiseen tyyliin. Eräät varhaiset hetket tuovat oman lisänsä tunnelmaan, mutta niiden merkitys paljastuu vasta, kun katsoja on valmisteltu se ymmärtämään. Kohtauspareja harvemmin käytetään vastaavalla menestyksellä: turhan usein on heti selvää, mikä teema palaa kummittelemaan ja miten ja miksi. Katseeseen kätketty pysyy arvaamattomana pysyen uskottavuuden rajoissa. Liikuttaviin tunnelmiin päädytään ilman melodraamaa. Osittain näistä syistä jännitystä kyetään rakentamaan pienelläkin vaivalla. 13-vuotiaille tuotteensa suuntaavan Hollywoodin sietääkin nostaa esille sellaisia teoksia kuin tämä ja mm. Toisten elämä.

Kansainvälistä huomiota jännäridraama saa varmimmin, kun myös teknisen puolen taituruutta päästään osoittamaan sormella. Ohjaaja Juan José Campanella on luonut ajatuksella paitsi tuhtia ilmapiiriä, myös kovasti kiitellyn stadion-kohtauksen. Harvassa ovat nämä herrat, jotka eivät pyri peittelemään kykyjensä puutteita nopeilla leikkauksilla, vaan päinvastoin toteuttavat tekeleittensä vaativimman kohtauksen mahdollisimman vaikeasti, eli yhdellä otoksella (näennäisesti tai aidosti, sillä ei ole merkitystä). Campanella on kyky jota seurata.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa