Tanssitiimin on voitettava välierät edetäkseen superskaban finaaliin. Karsinnoissa koreografiat ovat näyttäviä, pyörijät päheitä ja 3D-spedeily halpamaista mutta hilpeää. Tämän verran järkeä on sarjansa kolmannessa osassa Step Up 3D. Juna meni jo. Aiheen ystävien olisi tullut katsastaa StreetDance 3D (arvostelu), joka on tämä leffa, mutta toteutettuna iskevästi ja sympaattisesti. Finaaliin mennessä Step Up 3D tanssii omalla haudallaan. Ei siinä vielä mitään, jos sivujuoni takkuaa. Step Up 3D ei ehdi valita edes päähenkilöä kelatessaan kliseet läpi. Teennäisempää tusinatekelettä saa hakea.

Elijah Woodin notkeampi versio Adam Sevani teki pienen vaikutuksen Moosena edellisessä osassa Step Up 2 The Streets (arvostelu). Poika aikoo opiskella, kunnes leffan virallinen seksisymboli Luke vetää hänet takaisin katutanhuihin. Lukea tulkitsee pökkelön Channing Tatumin pökkelömpi klooni, joka ei osaa tanssia ja joka ei juuri tanssi, tai sitten en häntä ruuhkaisista kohtauksista erottanut. Tahtooko hän tanssia? En tajua. Luke on kiinnostunut romanttisesta sivujuonestaan ja videokamerastaan. Toki hän myös pyörittää kommuunia, joka majoittaa ja kouluttaa kodittomia tanssijoita, jotka muodostavat tiimin Pirates. Vuokra maksetaan alakerran klubin toiminnalla. Koska klubi on aina täpötäynnä villisti liikuvia seksipommeja, sillä menee niin huonosti, että jo puolen vuoden vuokra on myöhässä. Siksi finaali on voitettava.

Luke on mulkvisti. Hän ei oikeasti tarvitse Moosea, kaverisuhdetta ei kehity, mutta hän ahdistelee poikaa vaikka kesken koulun. Eräässä kohtauksessa Luke lähtee iskemään tylsää muijaansa. Moose on sopinut treffit omansa kanssa, mutta Luke värvää Moosen mukaan henkiseksi tueksi, vaikka hän unohtaa pojan heti kun hän lyylinsä löytää. Elokuvalla on yleisiäkin asenneongelmia. Kun nuorten rakastavaisten on tarkoitus mukailla leppoisaa musikaalinumeroa, he onnistuvat ärsyttämään ihmisiä ja tuhoamaan tavaraa.

Se ihmetytti viime osassakin, kuinka katutanssin imago terveenä vaihtoehtona jengiväkivallalle sivuutetaan. Mukana on pahis ja pahistiimi Samurai. Pahannäköinen pahis tanssi ennen Luken kanssa. Sitten hän pelivelkansa kuitatakseen alkoi hävitä tahallaan... Sama mies on samaan aikaan ökyrikas perijä, jota kiinnostaa vain voittaminen, joten hän on valmis maksamaan maltaita voittaakseen. Joko tässä filmissä tai minussa ei ole pisaraakaan logiikkaa.

Sevani ja Alyson Stoner ovat söpö menninkäispari, mutta tämä romanssi jää luonnostelmaksi ja se toinen hengettömäksi. Muu kööri näyttelee yli tai ali, enkä lähtisi arvailemaan, ketkä ovat supertanssijoita ja ketkä draamapuolta tukevia näyttelijöitä. Villiä pölisevää robottitanssia sisältävä numero jää ainoaksi hetkeksi, jona Step Up 3D haastaa edes kaksiulotteiset edeltäjänsä. Finaaliin mennessä leffa ei välitä tuon taivaallista sisäisestä logiikasta tai taiteellisesta arvosta. Kun sankarit ovat toistuvasti pieraisseet tyhjästä vahvistuksia, kuvioita ja kalustoa ja huitoneet uuvuttavuuksiin asti kameraa kohti, jengi voisi istua syömään kakkua, eikä lopetus heikommaksi muuttuisi.

Samaa kaavaa nämä aina noudattavat, mutta jopa tietty kulunut juonenkäänne voi olla yllättävä ja tunteellinen, mikäli kaavaa noudatetaan fiksusti ja tyylikkäästi. Step Up 3D:ssä toimii toisinaan pinta, mutta ei mainittavasti edes musiikki. Viime vuosien tanssielokuvat ovat olleet rytmikkään rapeaa kertakäyttökamaa, tämä taas lähinnä astuu varpaille.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa