Parvekkeeltani näki lauantaina kolmannen maailmansodan, joka järjestettiin Jyväskylän Suurajojen 60-vuotisjuhlien kunniaksi. Ilotulitus ilahduttaa, mutta aikuisia eeppinen pröystäily kummastuttaisi ilman kunnon tekosyytä. Noidan oppipoika (The Sorcerer's Apprentice) on värikäs ja vauhdikas fantasiatulitus tuskaisen heikolla sisäisellä logiikalla. Leffa perustuu Disneyn Fantasian Mikki Hiiri -episodiin, joka perustuu Dukasin sävellykseen, joka perustuu Goethen runoon. Käytännössä tuttu kohtaus, jossa siivousvälineet nousevat kapinaan, on otettu osaksi uutta tarinaa, jonka aukoissa on kliseitä ja kliseissä aukkoja. Nicolas Cage on kuolematon velho Balthazar, Merlinin oppipoika, joka on voittanut kaikki Morgana le Fayta kumartavat pahat velhot. Hän on säilönyt porukan "huippuvarmaan vankilaan". Jos kyseinen maaginen maatuska putoaa lattialle, pahat velhot pääsevät mellastamaan New Yorkissa. Huppista.

Tarina alkaa kolmeen kertaan. Mytologian tiivistysoperaatio on niin tökerö, että petyin myöhemmin, kun leffa alkoi panostaa kömpelöön huumoriin tahattoman huumorin kustannuksella. Balthazarin uuden oppipojan Davidin esittelyt toimivat asiallisesti. David tapaa velhon lapsuudessaan ja nuorena miehenä. Se osuus leffasta, jossa Davidin (eli legendojen valitun) on omaksuttava Tylypahkan 7 vuoden oppimäärä ennen kuin muinainen pahuus palailee, tuntuu sijoittuvan noin päivän aikavälille. David lähtee silti toistuvasti omille teilleen. Useimmat meistä pelastavat maailman vain kertaalleen, joten mikseipä David yrittäisi iskeä sankarin luontaisetuihin kuuluvaa blondia, vaikkei tyttö liity mihinkään mitenkään. Mikä on todellinen uhka, jos Balthazar on ennenkin voittanut maatuskavelhot? Maalaisjärjen puute? Elokuva koostuu tappeluista, joiden lopussa hyvikset tai pahikset voisivat tappaa tai tunkea maatuskaan vastustajan, ellei heillä olisi kiire perääntyä taktisesti.

Kelvottoman käsikirjoituksen terästys rahalla on normaali käytäntö, jossa osittain onnistutaan. Siirtymien näkyvistä rytmihäiriöistä huolimatta pätkä on visuaalisesti toisella tasolla, kuin herra National Treasure Jon Turteltaubin muut ulosteet. Velhot heittelevät kirkkaita valopalloja ja toisinaan vain mielikuvituksen rajoittamia loitsuja, jotka istuvat aina luontevasti ja tyylikkäästi toimintakohtausten virtaan.

Toivottavasti rahaa riitti pääosanesittäjälle, sillä Jay Baruchel on tänä vuonna löytänyt oman juttunsa. Tyypin ääni narisi samalla tavalla animaatiossa Näin koulutat lohikäärmeesi, ja hän näyttää yhtä hauskalta ja sympaattiselta kuin kuulostaa. Jos Baruchel saa olkia, hän kehrää niistä kultaa. Käsikirjoitus toimittaa lähinnä niin kömpelöitä repliikkejä, että kuvittelin aistivani kuvaustilanteessa vallinneen vaivautuneisuuden, mutta Baruchel suodattaa kaiken siedettäväksi. Virallinen tähti Cage toimii autopilotilla. Pahikseksi värvätty "oikea näyttelijä" Alfred Molina on yhtä tylsä kuin vielä kömpelömmässä valoshow'ssa Prince of Persia: The Sands of Time, jonka meille lahjoitti sama tuottaja Jerry Bruckheimer. Pahaa Las Vegas -tyyppistä hepsankeikkavelhoa tulkitseva Toby Kebbell jättää hänkin isot nimet varjoonsa. Monica Bellucci ei oikeasti ole mukana.

Bruckheimer tahtoo niin kovasti uuden Pirates of the Caribbeanin, että hän on alkanut takoa kirvestä kiveen hartiavoimin. Noita ja Persia on tehty Piratesin kaavalla, rahaa on ollut reilusti, näyttelijät painivat samassa sarjassa. Eikö kässärikin kannattaisi oikolukea yhtä moneen kertaan? Noidan oppipoika olisi menevää viihdettä, ellei tarina alkaisi jo ärsyttää. Hahmot ampuvat itseään toistuvasti jalkaan harrastamalla tarpeettomuuksia elintärkeiden juttujen sijaan, tässä on se ainoa todellinen ongelma. Jos katsot tämän kotona, jätä tekstitys pois ja vaihda dubbaukseksi kieli, jota et ymmärrä. Noidan oppipoika on roskaa. Sen sijaan Duell der Magier, tai kenties L'apprenti sorcier on "uskomatonta räiskettä, josta en kyllä ymmärtänyt mitään!".


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa