Norjan viisuvoittaja Alexander Rybakin kakkosalbumi No Boundaries laittaa puhaltelemaan ja pyörittelemään silmiä epäuskoisena. Hetken aikaa on vaikea löytää sanoja. Levy on joko ennakkoluuloton viihdepläjäys tai täydellinen viisukalkkuna. Muutaman kuuntelukerran jälkeen ajatukset asettuvat sympaattisen kalkkunan puoleen. Ei aivan lentokyvytön, sillä tahattoman huumorin ansiosta levyltä saattaa irrota vielä vuosikausienkin kuluttua hauskoja versioitavia kaiken maailman huumorikokoonpanoille. Rybak ja taustaryhmä elävät levyn nimen mukaisesti, No Boundaries kokeilee lähes kaikkea mahdollista. First Kiss on tangoa, Europe's Skies selkeää jatkoa miehen viisuvoittaja Fairytale-rallatukselle. I'm In Love on taas selvää eurojytkettä, taattua ysäriä.

Oah on käsittämättömän ylipirteä euroviisuhumppa, hula hula -tunnelmaa Pohjolan perukoilta. 5000 Letters yltää sokerisessa olomuodossaan Chris de Burgin makeimpien paatoshetkien tasolle - Rybak onnistuu jopa kuulostamaan erehdyttävästi The Lady In Red -tyypin kopiolta. Dare I Say jatkaa sokerihumalassa, tosin Rybak ottaa takaisin oman äänensä ja taustalle isketään suuri viihdeorkesteri - Las Vegas -Rybak. No entä sitten Suomi-niminen viisu...voi Pyhä Isä ja opetuslapset. Sanat eivät riitä kertomaan kyseisen biisin kalkkunakerrointa. Jos kyseisestä kappaleesta ei tehdä huumoriväännöksiä, jo on ihme! Kun luuli jo kuulleensa kaiken, Rybak tekee temput edestä ja takaa - mies innostuu vääntämään purkkapunkkia! MTV-yhteensopiva jenkkityylinen emopunkitus kuulostaa yllättävän asialliselta. Mitä seuraavaksi, no tietenkin instrumentaaliversiona kansanmusiikkipohjaista hillbilly-menoa. Rednex tekee paluun. Disney Girs tekee Rybakista ruuhkatukkaisen Elvis-kopion ja suuren orkesterin voimin puhallettava viihdekupla lainaa The Beatlesin säveliä.

Alexander Rybak on tehnyt viihdelevyn, joka nostaa termin "Euroviisuviihde" uudelle aikakaudelle. Levy on häpeilemättömän kosiskeleva ja pepsodent-hymyllä varustettu hattarapaketti. Toisaalta albumille on tarttunut jotain aitoa ja lapsenomaista hyvän päivän uskoa ja toivoa. Nykyään törmää harvoin albumiin, jota voi varauksetta suositella alle kymmenvuotiaille. Rybak on seksi/huume/kiroiluvapaa ilmestys, jonka poikamainen charmi puree ilman ylimääräisiä tehostekeinoja. Rybak lienee oma rehellinen itsensä, ihan oikeesti. Kieltämättä ärsytyskynnys ylittyy myös turhan monta kertaa.