Mikäli Adrien Brody taipuu, hänet voitaisiin teipata mutkalle ja myydä Arnold Schwarzeneggerille penisrenkaaksi. Siltikin Brody on viidennen Predator-elokuvan Predators parhaita puolia. Monipuolinen Oscar-voittaja on bodannut vuonna 1996 syömänsä muffinsin muskeliksi ja röökannut suorituksensa niin käheäksi ja ilottomaksi, ettei häntä erehdy luulemaan Danny Trejon tyttäreksi kuin vahingossa. Schwarzenegger ei tarvitse käsikirjoitusta eikä ohjaajaa. Hän on stara. Predator (1987) on klassikko Schwarzeneggerin, käsikirjoituksen ja ohjaajan ansiosta. Brody on huippunäyttelijä. Jos hänelle ojennetaan Predator-fanifiktiota, hän tekee parhaansa todistaakseen, että kyseessä on fanifiktiota.

Predator kertoo he-man-kommandoista, jotka kesken tehtävän joutuvat taistelemaan tulevaisuuden superörkkiä vastaan. Kun enää Arska ja örkki seisovat, homma on mennyt henkilökohtaiseksi. Predators kertoo laiheliineista, punkeroista, käppänästä ja nörtistä, jotka kirjaimellisesti tiputetaan pusikkoon, jossa b-divisioonan perdaattorit kaatavat lehmiä ja ammuskelevat ankkoja tynnyrissä. Kun enää yksi katsoja istuu pystyssä, hän joutuu henkilökohtaisesti herättämään loput.

Välitämmekö koskaan ryhmästä hahmoja, jos heidät esitellään jatko-osassa sarjalle, jonka perusidea on hahmojen tappaminen? Mieleeni tulee lähinnä Alien: Resurrection, josta löytyy neljä näyttelijää, joista pidin jo valmiiksi. Predators on kunnioitettava yritys noudattaa hahmovetoista linjaa. Valitettavasti hajuton ja mauton noviisiohjaaja Nimród Antal ja limudiscoelokuviin keskittynyt kirjoittaja-tuottaja Robert Rodriguez eivät tiedä paljoa hienovaraisuudesta. Jos tykinruuasta on tarkoitus välittää, tässä tulee ensimmäinen vaatimukseni: kuoleman on oltava kohahduttava ja hyvin ajoitettu. Edes tässä ei onnistuta, ei kertaakaan.

Tuttu hirviö on laumassa moninverroin vaarallisempi... Tätä merkitsee minulle otsikko Aliens. Predators viittaa siihen, että kolme predatoria viihtyy kimpassa, koska muuten ne eivät saa aikaan sitä mitä alkuperäinen ugly motherfucker yksin. Predators viittaa myös siihen, että ihmisetkin ovat metsästäjiä... Tämä ei ollut tulkinta, vaan leffa vääntää jopa tällaiset asiat rautalangasta.

Brody, Trejo, Topher Grace, nainen, tumma mies, valkoihoinen psykopaatti ja aasialainen mafianinja tiputetaan vieraan planeetan pöheikköön. Tässä on leffan suuri idea. Planeetta tosin näyttää siltä, jossa filmi on filmattu. Toinen idea on kertaalleen esiteltävä lonkerosika. Ja se uutuudenviehätyksestä. Fanifiktiossa käydään läpi tuttujen asioiden lista. Nyljetyn ruumiin voi ripustaa; minigun on ase; joskus tappion kärsivä sotilas tekee itsemurhan; predator on mahdollista haastaa käsikähmään; predatorilla on erikoinen katse. Toistolla tahattomasti halvennetaan jopa alkuperäisteosta. Tämä pätee pieniinkin yksityiskohtiin: tuttua rumpumusaa paukutetaan taustalla, on tuttuja ääniefektejä, mutta tämän leffan tekijät eivät ole näitä asioita kehitelleet, eivätkä he niitä ymmärrä.

On haastavaa olla pettynyt. Nimihenkilö taisteli viimeksi pizzakuskia vastaan episodissa Aliens vs. Predator 2 with extra cheese. Tapaus oli keskustelun ja vihan, eli jonkin arvoinen. Predators on jotakin, jonka jokainen Predator-fani on jo nähnyt - tykittävänä versiona. Niinsanotut juonenkäänteet ovat arvattavissa jopa 90 minuuttia etukäteen. Ensi näkemällä halveksin yläasteikäisille suunnattua Alien vs. Predatoria, mutta en enää: siinä on juoni ja ideoita (vaikka ne ovatkin huonoja).

Fanifiktion tavoin Predators unohtaa syynsä olla olemassa. Predators ei ole rankkaa hupailua, vaan ryppyotsaista vääntämistä siedettävällä toteutuksella. 80-luvun repliikki "Stick around" on Nobelin kirjallisuuspalkinnon arvoista huumoria verrattuna uutukaisen dialogiin. Kohtaus, jossa hirviö amputoi Carl Weathersilta käden ennen tappoa, ansaitsee ohjaaja John McTiernanille tohtorin paperit psykologian saralla, jos kohtausta verrataan Predatorsin jonninjoutaviin raakuuksiin. Predatorsin vahvimmassa kohtauksessa Laurence Fishburne ottaa riskin näyttelemällä hupaisasti kajahtanutta sotilasta. Olisin mieluummin nähnyt näitä riskejä, kuin taas yhden kiintiöaasialaisen heiluttamassa katanaa ja muita Hollywoodin parhaita ideoita.

Pandorum (arvostelu) on riskinottoa, joka ansaitsee mahdollisuuden myös Predator-faneilta.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa