Jatketaan funtsintaa Step Up 2 The Streetsin arvostelusta. Toiminta on toimintaa, niinku. Toiminta on toista kuin patsastelu, puhuminen ja pitkäveteisyys. Toimintaa ovat muutkin asiat kuin pahoinpitely ja pötkiminen pakoon. StreetDance 3D on vahvin toimintaelokuva, jonka olen nähnyt sitten The Hurt Lockerin. Iron Man 2 on tosi jees, mutta kuvailisin sitä ennemminkin supersankaridraamaksi. StreetDance 3D ei pihtaile, vaan toimintaa tuntuisi olevan yli puolet elokuvasta. Rambokaan ei jaksa riehua rajumpaan tahtiin.

Ai jaa: tämä tanssileffa kertoo suurta koitosta varten treenaavasta katutanssiryhmästä. Ryhmä menettää johtohahmonsa ja päähenkilö Carly poikaystävänsä, kun koijari lähtee etsimään itseään. Carly perii vetovastuun. Viisihenkinen ryhmä on lahjakas, mutta riitaisa. Elokuva viettelee vasta, kun soppaan sotketaan se toinen klisee. Mikä klisee? Tiedät kyllä, ellet kypsynyt teiniksi toissapäivänä: tanssikoulu. Katutanssijat tarvitsevat harjoitustilaa ja balettikoulun bimbot kipinää. Visiolla varustettu opettaja laskelmoi, että viisi plus viisi on kymmenen, vaikka muut miettivät miinusmerkkiä. Kohtauksessa, jossa rennot katunilkit ja jäykät trikoopellet yrittävät brassailla toisilleen, taustalla soi hip hoppia, mutta myös pari nuottia Tsaikovskin Makeishaltijattaren tanssia. Vau vau vautsi vau vou. Ristiriidoista kumpuavan rikkauden puolesta saarnaava filkka osaa selittää ihan käytännössä, mitä se ajaa takaa.

Eri tanssityylien yhdistäminen riittää mainiosti kantavaksi ideaksi. Katukulttuuri hallitsee elokuvaa visuaalisesti ja ääniraita on varsin menevää urbaanin viidakon mölinää. Muutama ripaus klassista taidetta pitää touhun tuoreena. Nauroin ja liikutuin, kun nuoret jytäsivät kilpaa yökerhossa, balettijannut heittivät piruetit tästä itsekin huvittuneina ja joumään-juontaja kommentoi katu-uskottavasti, että toimiihan se tuokin. Hyvä meininki hautaa tarpeet puhua kaavamaisuudesta. Tanssi ja musiikki ja silmää miellyttävät tanssijat ovat sitä mitä lajityypin pitää vähintäänkin tarjota. Kun tällä osastolla ei mitään kritisoitavaa ole, se on lopulta vain etu, että leffa keskittyy tähän, eikä noin 14 tärkeän hahmon syventämiseen. Näyttely ei ole tasaista, mutta noloja sekunteja on vähemmän kuin Step Up -sarjan trailereissa. Tyyppien persoonallisuudet tulevat nopeasti esille kuten niissä toimintaelokuvissa, joissa ryhmä velmuja ukkoja lähtee suorittamaan tehtävää, ja ainahan tämä riittää, jos toimintakin tykittää.

Tanssikohtaukset ovat sitä tasoa, että team katubaletin pitäisi humpata huimemmin kuin ryhmä ihmisiä on koskaan humpannut, mikäli he meinaisivat varmistaa, että edes joka toinen katsoja äänestäisi heitä loppuhuipennuksen jälkeen. Tämä ei ole mahdollista. Täten on kiva, ettei kilpailua käsitellä turhan ryppyotsaisesti. Tärkeintä on, että nuoret tanssijat löytävät juttunsa. Päähenkilöiden ohella jalalla koreasti pistävät Iso-Britannian Talentissa hyvästä syystä pärjänneet ryhmät Flawless ja Diversity, ja kauden 2 voittanut George Sampson. Pätkiä näistä hepuista katsoo mielellään YouTubesta, joten mikseipä isolta kankaalta 3D:nä. 3D ehdottomasti tehostaa elämystä, mikä ei useammasta syystä ole itsestäänselvyys.

Ajattelin testata tällä aistini. Kykenenkö aistimaan, onko tämä kuvattu kolmiulotteisena, vai käännetty sellaiseksi? Ensimmäinen vaihtoehto paljastui välittömästi oikeaksi. Siispä sanon sen taas: Titaanien taistelu ja Liisa Ihmemaassa eivät ole 3D-elokuvia, vaan View-Master-elokuvia. Käytetään esimerkkinä StreetDance 3D:n lyhyttä ruokasotakohtausta. Kun ilmassa lentää ties mitä, syvyysvaikutelma on luonnollinen ja vaivatta tyylikäs. Kunnes toisin todistetaan, varsinkin näin ruuhkaisia kohtauksia on toivotonta yrittää kääntää kolmiulotteisiksi.

Mikäli leikkaus on musiikkivideomaista, aitokin 3D saattaa olla liikaa aisteille. Tämä on osittain tottumiskysymys. Henkilökohtaisesti en kokenut StreetDance 3D:tä luonnollisena ensimmäisen 10 minuutin aikana, ja silmiä tuli pyöriteltyä pari kertaa myöhemminkin, kun leffa leikki kirkkailla valoilla. Muun aikaa hermojärjestelmäni hyväksyi efektin, kuten sieluni hyväksyi meiningin, ja täten elämys oli erityisen ihkujännä. Energiansa ja tyylikkyytensä avulla elokuva tavoittaa sen verran tunnelatausta, kuin tällaiset leffat aina yrittävätkin.

Pian valmistuvalla, vähintään kolminkertaisella budjetilla tehtaillulla Step Up 3D:llä on rankka battle tiedossa. Päätellen sen trailerista mukana on komeaa pölyä, mutta onko pohjimmainen konflikti yhtä vahva, ja miten on muiden tekijöiden kuin tanssijoiden rytmitajun laita? StreetDance 3D on helmi lajityyppinsä tiukoissa rajoissa.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa