Peleihin perustuvien leffojen pääjehu Uwe Boll on oikeassa siinä, että teos teokselta hän kehittyy. En ole nähnyt Bollin viimeisimpiä töitä parin vuoden ajalta, joten en yllättyisi, jos hän parisataa miljoonaa käteen saadessaan loisi jo sellaista kamaa kuin Prince of Persia: The Sands of Time.

Nörtti Jake Gyllenhaal on pumpannut itsestään uskottavan seikkailusankarin Dastanin. Lapsena Dastan oli katurotta; hiomaton timantti. Oliko hän pulassa? Pula on jos jää kiinni. Hän oli pulassa! "Hyppään mä edellä muita, miekkaa kun eteeni saan – nappaan, kun en pysty maksamaan. Siis aina vaan!" Dastania ei pelasta apina eikä henki, vaan Persian kuningas. Kuningas näkee Dastanin arvon ja ottaa hänet ottopojakseen, eli yhdeksi Persian prinsseistä. Siirrymme tästä tilanteeseen, jossa Persia (nykyinen Iran) hyökkää viattomaan kaupunkiin löytääkseen joukkotuhoaseita (tms). Aseiden ase on salaperäinen Ajan tikari, jonka käyttäjä pystyy palaamaan ajassa taakse. Kaikki menee putkeen persialaisten näkökulmasta, kunnes käsikirjoitus kyrsähtää ja tikaria hallussaan pitävää prinssi Dastania epäillään ottoisänsä murhasta niin heppoisin perustein, että silmiä tulee pyöräyttää.

Dastan ja vallatun kaupungin tuittuprinsessa Tamina (Gemma Arterton) juoksentelevat aavikolla ja riitelevät. Romanssi kulkee siten, että tuijotettuaan toisiaan läheltä kolmeen kertaan Aladdin ja Jasmine vai keitä olivatkaan pussaavat. Dastanin tuhma setä (Ben Kingsley) lähettää sankareiden perään hikoilevia narkkarininjoja. Alfred Molina näyttelee tuskallisen teennäisesti pakollista läskiä koomista ahnetta kauppiasta, johon sankarit törmäävät toistuvasti sattumalta. Ajan tikari on potentiaalisesti tuomiopäivän vehje vähän niinkuin ne ydinpommit, joita Iranilla (entisellä Persialla) ei ole. 2000-luvun kuvioita on vaikea unohtaa, kun Molinakin mölisee jatkuvasti verotukseen liittyviä vitsejä, jotka keventäisivät yhtä kehnosti tähän päivään sijoittuvaa draamaa.

Prince of Persiassa on potentiaalia, mutta kovin niukasti. Tikaria voitaisiin käyttää luovemmin. Aikamatkustusteema tuo aikamatkustuksen ongelmat, kuten merkityksettömät kuolemat. Mainitaan strutseja sisältävä kohtaus, niin olen jo spoilannut koko leffan. Ajan ja paikan kuvaus on pelimaailman humpuukitasoa. Arterton on koominen solariumissa käyneenä perusbrittinä, mutta ilmeikästä typsyä katsoo kyllä. Persialainen ei ole Gyllenhaalkaan. Yhtä kaikki kirveellä veistetty näyttelykykyinen heppu sielukkailla silmillä on löytö tähän rooliin. Kohtaukset, jotka koin aidosti toimiviksi (ennen kuin nekin lässähtivät), ovat Gyllenhaalin ansiota. Gyllenhaal nipin napin nostaa tämän tasolle, millä haukotutti Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta. Kolmas Muumio oli noin muuten tätä viihdyttävämpi paketti johtuen sen reipashenkisestä idioottimaisuudesta.

Prince of Persiassa ei haise sisältö vaan toteutus. Jatkuvat töksähtävät hyppäykset tilanteesta toiseen eivät lakkaa hämmentämästä. Vikaa on käsikirjoituksessa ja erityisesti ohjaaja Mike Newellissä, mutta ensimmäinen asia jonka tarkistin oli kuvaajan (cinematographer) henkilöllisyys. Jannu on Englantilaisen potilaan johdosta Oscar-palkittu John Seale. Uskomatonta. Käsittämätöntä! On tärkeää, ettei liioitella. Monet kohtaukset näyttävät hyvältä. Useat kehnommatkin kohtaukset on suunniteltu ja lavastettu ajatuksen kanssa. Ylitseampuvimmat discovalopommit, toisinaan kömpelö leikkaus ja kuvakulmat, ja elokuvan tapa käyttää hidastuksia silloin, kun jonkun naamalla on nolo ilme, tekevät tästä yhdenlaisen farssin. Nauroin useiden kohtausten toteutukselle kuten Uwe Bollin klassikolle In the Name of the King. Sekin on reippaasti tätä viihdyttävämpi tapaus.

Mitä on se, kun seitsemääkymppiä lähentelevä ohjaaja ja kuvaaja lähtevät tekemään siistiä musiikkivideota videopelin pohjalta? Tätäpä juuri. Tämä on yritys olla tällainen elokuva. Tällainen elokuva ei ole brittidraamoja tehtailleilla tekijöillä veressä. Newell on ohjannut myös neljännen Harry Potterin, mutta olikohan sekään muuta, kuin yritys mukailla tapaa jolla Alfonso Cuarón muutti sarjan tunnelmat.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa