Crashdïet: Generation Wild
Ruotsalainen Crashdïet iskee tiskiin melkoisen muotovalion. Bändi harrastaa eilispäivän hard rokkia, kasariheviä ja bändi on lievästi sleaze sekä glam. Glam-kasaria? Crashdïet esittelee kolmannella kokopitkällään jo kolmannen vokaalimiehensä - Simon Cruz täyttää rokkikukon mittasuhteet niin ulkoisesti kuin vokaalien suhteen. Bändikuvasta voi vain todeta, "Look What the Cat Dragged In". Jannut poseeraavat tukat ja huulet tötteröllä, porukka sopisi täydellisesti hiuslakkamainoksen mannekiineiksi. Bändiä on hauska verrata kotimaiseen Reckless Love -nimiseen kokoonpanoon, joka tosin harrastaa pelkästään tukkaheviä. Crashdïet on liikkellä lievästi vakavammalla naamalla, Reckless Loven mukaansatempaava voima löytyy juuri railakkaasta asenteesta ja bileet pystyyn -asenteesta. Crashdïet operoi myös tukevamman dollarinipun voimin, soundeihin on selvästi käytetty taaloja.
Kiekko avataan Mötley Crüen Shout At The Devil -albumin tyyppisellä latauksella, jolla pyritään ottamaan heti luulot pois - youth gone wild. Armageddon onkin kiekon tiukinta antia yhdessa loistavan nimibiisin kanssa. Jösses sentään kun Mötley Crüe ja Skid Row saavat silmät ja korvat täyteen tribuuttia. Kyllä, erektio on korkealla.
Rebel riffittelee terävästi kuin Mötiköiden Red Hot - Hanoi Rocks kaikuu myös taustalla. Tottakai tissinhiplailusiivuja pitää löytyä, Save Her voisi olla tosin terävämpi ja omaperäisempi. Viisu kuulostaa erehdyttävästi Europen ja Def Leppardin ristisiitokselta. Down With The Dust on kuin Dokken piristekäsittelyn jälkeen, kertosäe soi tukkaheavyn parhaita perinteitä. Native Nature - näillä kundeilla on asennetta kuin Axl Rosella ja Andy McCoylla yhteensä. Chemical - loistava yhteislaulukertsi ja skebasoolosta löytyy enemmän aitoa tukkaheviä kuin joidenkin bändien koko albumilta. Bound To Fall kärsii turhan sievistelevästä poikabändiasenteesta. Beautiful Pain ottaa kutubiisistä mittaa Skid Row hyväksi havaitsemalla kaavalla - 18 And Life!
Crashdïet ei sorru turhaan sievistelyyn. Kokoonpanon jannujen housuissa pullottaa kuin Mötkiköillä, Skid Rowlla ja Poisonilla bändien parhaina sex'n'drugs and rock'n'roll -päivinä. Kun kasari pyörii verenkierrossa, Crashdïetin tyylinen hyvällä maulla lainaileva trippailu on pelkkää parhautta. Allekirjoittanut liputtaa härskisti nostalgian suuntaan ja räppää tauluun lievästi nousuhumalaiset neljä pistettä!
Kiekko avataan Mötley Crüen Shout At The Devil -albumin tyyppisellä latauksella, jolla pyritään ottamaan heti luulot pois - youth gone wild. Armageddon onkin kiekon tiukinta antia yhdessa loistavan nimibiisin kanssa. Jösses sentään kun Mötley Crüe ja Skid Row saavat silmät ja korvat täyteen tribuuttia. Kyllä, erektio on korkealla.
Rebel riffittelee terävästi kuin Mötiköiden Red Hot - Hanoi Rocks kaikuu myös taustalla. Tottakai tissinhiplailusiivuja pitää löytyä, Save Her voisi olla tosin terävämpi ja omaperäisempi. Viisu kuulostaa erehdyttävästi Europen ja Def Leppardin ristisiitokselta. Down With The Dust on kuin Dokken piristekäsittelyn jälkeen, kertosäe soi tukkaheavyn parhaita perinteitä. Native Nature - näillä kundeilla on asennetta kuin Axl Rosella ja Andy McCoylla yhteensä. Chemical - loistava yhteislaulukertsi ja skebasoolosta löytyy enemmän aitoa tukkaheviä kuin joidenkin bändien koko albumilta. Bound To Fall kärsii turhan sievistelevästä poikabändiasenteesta. Beautiful Pain ottaa kutubiisistä mittaa Skid Row hyväksi havaitsemalla kaavalla - 18 And Life!
Crashdïet ei sorru turhaan sievistelyyn. Kokoonpanon jannujen housuissa pullottaa kuin Mötkiköillä, Skid Rowlla ja Poisonilla bändien parhaina sex'n'drugs and rock'n'roll -päivinä. Kun kasari pyörii verenkierrossa, Crashdïetin tyylinen hyvällä maulla lainaileva trippailu on pelkkää parhautta. Allekirjoittanut liputtaa härskisti nostalgian suuntaan ja räppää tauluun lievästi nousuhumalaiset neljä pistettä!
Keskustelut (3 viestiä)
Rekisteröitynyt 04.01.2008
06.05.2010 klo 08.24
Noei, vois kuunnella ihan nostalgian vuoksi, jos vaikka tulis yhtä kova erektio.
06.05.2010 klo 22.19
08.05.2010 klo 14.13