"Suomalainen mies" on uhanalaisia petojamme. "Suomalaiselta mieheltä" vaaditaan sekä klassista miehisyyttä että sivistystä. Vaatimukset menevät usein ristiin, ja harva "suomalainen mies" on trapetsitaiteilija. "Suomalainen mies" tietää mitä viinalla ja kirveellä tehdään. Kirves on kielletty, joten kotkien, lehmien ja noitien kannat ovat räjähtäneet käsiin, eikä moni "suomalainen mies" enää tiedä missä mennään. Yleisesti ottaen valkoinen mies hallitsee luomakuntaa. Mutta valta on harvoilla: supermiehillä. Vallanhimoiset vihollistahot mielellään demonisoivat ja syrjivät valtaapitävää ihmistyyppiä kokonaisuutena. Se on helposti aistittavissa, kuinka usein "suomalainen mies" tuntee alemmuutta nyky-yhteiskunnassa, joka ei arvosta sitä mitä hän syvästi ja rehellisesti on.

Dokumentti Miesten vuoro on "suomalaisten miesten" inhimillinen puheenvuoro saunojen lauteilta. Ketään tai mitään vastaan eivät hyökkää edes lapsensa menettäneet isät. Miehiä ei esitetä mystisinä suorittajina, jotka kaipaavat apua ongelmanratkonnassa. Toisinaan ihminen tarvitsee korvaa, joka kuulee. Ei se ole mikään akkojen juttu. Muutama saunoja rupattelee suorempaankin kuluneimmista "suomalaisiin miehiin" liitetyistä kliseistä. Elokuvassa myös itketään, mutta kukaan ei voi sanoa, etteikö tässä esiintyisi aitoja miehisiä "suomalaisia miehiä".

Jumalauta ei aleta leikkimään, että tämä olisi elokuva Suomessa asuvista kyrvänjatkeista - tämä on elokuva suota kuokkivista jusseista, siis "suomalaisista miehistä". Henkilökohtaisesti samaistuin näihin miehiin, joo, samaistuin heihin kuin Muumipeikkoon, ja koin elokuvan kiehtovana, kuten luontodokumentin koralliriutan sykkivästä säkkipillistä. Osalla höpöttäjistä pyyhkii hyvin. Osa on elon laitamilta. Osa on fiksuja, osa vähemmän. He ovat eri sukua, mutta samaa maata. Vaihtoehtoiset suomalaiset munakkaat kierretään kaukaa. Dokumentti esittää "suomalaisten miesten" epävirallisen reilukerhon kauniina solidaarisuuden tyyssijana. Jos haluamme jättää kaikki nämä heittomerkit pois, niin sitten voidaan samalla vaivalla sopia, että Kullervo Koiviston luontodokumentit kertovat suomalaisista naisista.

Lauteilla istuu ukkoa, rölliä, kaljatynnyriä, pumpattua sotamiestä ja arvokkaasti ikääntynyttä veteraania. Välillä kuvataan runollisen autioita maisemiamme. Puheet pulistaan usein saunan ulkopuolella, mutta sauna on erinomaisen osuva teema, ajattelipa tätä miten vain. Reilukerho on uskonnollinen järjestö. Se armahtaa synneistä viinalla, olkaan taputtelulla ja helvetillisillä löylyillä temppelissä, jossa ollaan paljaita. Jos suomalaisten jäykkyyttä vähän valitellaankin, niin tuskinpa äijät aikovat ruotsalaisiksi kääntyä. Reilukerho on oma suurin vihollisensa. Miehet vaativat paljon toisiltaan sitä tiedostamatta. Kuitenkin uskonnoissa on hyvääkin. Kovin olisi upeaa, mikäli tämä dokumentti inspiroisi oman miehisyytensä tyystin tukkimaa juoppoerakkoa hakeutumaan muiden velhojen ukkojen seuraan. "Suomalaisia miehiä" ei tarvitse arastella - paitsi jos olet vaikkapa hottentotti, tai vaikkapa heikosti varusteltu puoliksi autistinen itsenäisesti ajatteleva henkilö, tai yleensäkin joku erilainen ihminen, jollaisia reilukerho kärrää ainoastaan saunan taakse määritelläkseen itsensä.

Osa puhujista tunteilee reippaaseen Hollywood-tyyliin, mutta mielessäni kävi sekin ajatus, että "suomalaisen miehen" sielunelämää voitaisiin hyödyntää kauhutarinoita laadittaessa. Klassinen jussi on jäykkä. Kun syvästi intiimiä juttua alkaa tulla ja ilme ei aivan heti värähdä, on tunnelma vähän sama, kuin synkällä kujalla hetkeä ennen kuin selviää, että jokin on pielessä. Kipeimmät puheenvuorot ovat niin suoraan Tavallisten suomalaisten miesten suuresta tragedian kirjasta, että ihmeteltävä on: onko Suomi tosiaan täynnä tällaisia kohtaloita, vai kuvasiko tiimi satoja saunavuoroja oikeat tarinat taltioidakseen? Yhtä kaikki, liikutuin. Mukana on paljon positiivisiakin juttuja ja perisuomalaista huumoria. Huvituin ajatellessani, kuinka Suomea jääkarhujen ja viikinkien korpimaana pitävä ulkomaalainen katsoo Miesten vuoron ja ymmärtää, että vitsissä oli puolet totta.

Puhujien rehellisyys on ihailtavaa. Jos vampyyrilepakkotason feministillä on jäljellä kammion kynnysmattoakaan sydämestään, hänkin keskittyy kuuntelemaan uroksia, eikä miettimään asioita kokonaisuutena.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa