Ajastin ei pysähdy vihonviimeisellä sekunnilla pomminpurkujännärissä The Hurt Locker, joka kieli keskellä suuta tasapainoilee karhean realismin ja viihdyttävien tyylikkäiden juttujen välissä. Sota on huumetta, väittävät alkutekstit. Uuden pommiryhmän Irakissa johtoonsa ottava vääpeli William James (Jeremy Renner) on rajattomalla itseluottamuksella varustettu kukkopoika-cowboy kuin b-luokan toimintasankari, mikä todellisessa maailmassa luo kitkaa ja jännitteitä. Jamesin työ on äärimmäisen vaarallinen jopa muuhun armeijatoimintaan verrattuna. Satojen purettujen pommien jälkeen miehelle on kehittynyt erinomaiset vaistot, ja joko illuusio kuolemattomuudesta, tai toive kunniakkaasta kupsahtamisesta, tiesipä hän tätä itse tai ei. Tai kenties hän on sisältö ontto ihmishirviö, joka kaikkien onneksi on löytänyt tavan tuntea jotakin?

The Hurt Locker seuraa ratkaisevasti erilaisten sotilaiden arkea olosuhteissa, joissa kuka tahansa paikallinen saattaa avata tulen, laukaista räjähteitä tai olla viaton. Jamesin selustaa ovat varmistamassa kuumapäinen mutta asiallinen kersantti Sanborn (Anthony Mackie) ja itsestään epävarma, kuolevaisuudestaan tietoinen spesialisti Eldridge (Brian Geraghty). Pommien purku siviiliasutuksen keskeltä maassa, jossa amerikkalaiset ovat valloittajia, on kiitettävän onnistunut aihe elokuvalle, jossa sankaruus on kyseenalainen käsite. Epävarmuus on poikien todellinen vihollinen, joten James on osa ongelmaa. Tarinan virkaa toimittaa miesten kemioiden kehittyminen siinä sivussa, kun James ottaa yhä henkilökohtaisemmin asiat joilla hän itsensä määrittelee. Koska The Hurt Locker toimii draamana, se tuntuu ehyeltä kokonaisuudelta. Sen ajatuksen kanssa leffa lähinnä flirttailee, että sillä olisi juoni perinteisessä toimintaleffamaisessa merkityksessä. Presidentin tytärtä ei ole kidnapattu - korkeintaan on siitä kyse, että James saattaisi innostua, jos olisi.

Energiansa elokuva ehdottoman selkeästi saa jännittävistä irrallisista skenaarioistaan. Aina ei ole kyse pommeista, tunnelmat ovat erilaisia. Elokuva onnistuu kertaalleen hyödyntämään niinkin eksoottista asiaa kuin tylsyys, mikä itsestäänselvästi on osa sodankäyntiä. Nykytyyliin käsivarakamera heiluu villisti ja leikkaus on nopeaa, aggressiivista ja määrätietoista. Ohjaaja Kathryn Bigelow tiimeineen taitaa tyylin siinä missä kalliimpien ja vauhdikkaampien, mutta ontompien Bourne-elokuvien palkitut tekijät. Varsinkin Blu-raylla hallitun kaaoksen rapeus ja valittujen hidastusten tyylikkyys pääsee oikeuksiinsa.

Tapahtumiin on helppo uskoa. Tunsin poikien vaistoaman vaaran ensi minuuteista alkaen. Jo satunnaisten solttujen henki tuntui merkitykselliseltä: ennen persoonallisuuksien avaamista ja muutamia machokulttuuriin istuvia inhimillisiä veljellisiä hetkiä. Toisellakin katselukerralla lyhyen ajan sisään The Hurt Locker oli erinomaisen viihdyttävää katsottavaa. Tällöin draaman merkitys korostui, sillä tämäntyylinen vainoharhaisia tunnelmia tavoitteleva jännäri ei luonnollisestikaan voi räjähtää kasvoille kuin kerran. The Hurt Locker ei varsinaisesti parane katselukertojen myötä, ja otan tämän esille vain siksi, että kyseessä on vuoden 2009 kehutuin elokuva ja ennakkosuosikki Oscar-gaalassa.

Jos The Hurt Locker yhdelle tuoreelle tapaukselle kutkuttavassa jännittävyydessä häviää, niin suosikilleni viime vuodelta, Kunniattomille paskiaisille. Teokset edustavat tyystin erilaisia jännärityyppejä Paskiaisten sijoittuessa epärealistiseen Tarantino-todellisuuteen, joten on tarpeen sanoa vain, että Paskiaisia aika parantaa. The Hurt Locker on matka sodan keskelle. Se naulitsee löhötuoliin, ravistelee ja antaa tilaa hengittää ja miettiä, mitä on sotilaiden arki ja miten tilanteisiin tulisi itse suhtauduttua. Elokuvatodellisuuteen sijoittuvat elokuvat tyyliin Paskiaiset eivät toimi näin, eikä täysin toimi The Hurt Lockerkaan yllätyksellisyyden haihduttua. Ei tämä reilua kritiikkiä ole. Niinikään on silkkaa ruikutusta huomauttaa, että muutamien nimekkäiden näyttelijöiden ripottelu sivurooleihin rikkoo tunnelmaa, tai että parina hetkenä olisi tarkoituksenmukaisempaa, jos kamera pysyisi lähellä päähenkilöitä, eikä vierailisi vihollisleirissä. Ollessaan sekä älykäs, kiihkeä että sielukas, The Hurt Locker on yhtä harvinainen ja merkittävä tapaus toimintaelokuvana, kuin samoihin aikoihin valmistunut District 9 on tieteiselokuvana. 2009 oli hyvä vuosi.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa