Prinsessa ja sammakko
Ensi-ilta: | 19.02.2010 |
Genre: | Animaatio, Fantasia, Komedia, Lasten, Musikaali, Seikkailu |
Ikäraja: | 7 |
Walt Disneyn perinteitä kunnioitetaan alkaen siitä, että elokuvan on tunnuttava tuoreelta, vaikka se on versio tunnetusta sadusta tietyllä kaavalla, johon kuuluu trumpettia soittavaa alligaattoria ja junttia tulikärpästä, kovaa kohellusta ja suuria tunteita. Sammakkoprinssi on tunnettu satu New Orleansin köyhissä kortteleissa 1920-luvulla. Ehkä myös muuan voodootohtori on sen kuullut, sillä hän loitsii sammakoksi jazzin syntysijoilla vierailevan huliviliprinssin Maldoniasta. Ainoastaan prinsessan pusu voi purkaa taian. Sankarittaremme Tiana on rahvasta, joten suukko vain levittää bakteeria ja hänkin alkaa kurnuttaa.
Ennen tätä omasta ravintolasta haaveileva Tiana on vuosia painanut pitkää päivää. Hänessä on paljon Tuhkimoa, mutta koska hän ei ole alistunut olosuhteille, hän ei myöskään ole kehittänyt kykyä nauttia pienistä asioista. Huithapeliprinssillä tuntuu olevan hauskaa sammakkonakin. Disney-standardeilla rakkaustarinassa on syvyyttä, sillä toisiaan täydentävien osapuolten lempi ei leiskahda ainakaan ulkonäön perusteella. Useampikin tuttu juonenpätkä on pikantisti maustettu. Ennen vanhaan rikkaan perheen pilalle lellitty prinssinkipeä bimboblondi olisi yksi pahiksista. Tässä tapauksessa tasan tällainen herttaisen höpsö blondipupu on Tianan ystävä. Sitä ei unohdeta, että Disneyn ensimmäinen musta sankaritar on syrjittyä kansaa, mutta koska tämä ei ole tarinan ydin, asia ilmaistaan hienovaraisesti. Tasan eivät käy onnen lahjat - mutta ei Tiana kadehdi.
Heikolla hetkellä Tiana päättää muiskauttaa puhuvaa sammakkoa, koska puhe oli palkkiosta. Ideoiden puutteessa sammakot lähtevät etsimään maagista mummoa. Voodoomies jahtaa heitä varjokätyreineen, sillä kirous oli vasta ensimmäinen vaihe synkässä suunnitelmassa. Muiden studioiden versiot tarinasta koostuisivat kävelemisestä eteenpäin. Prinsessa ja sammakko kelaa etenemisen ohi musikaalinumeroilla. En silti myönnä tälle puhtaita papereita. Toisen sivuhahmon esittely etenemisvaiheessa ei tunnu enää luontevalta. Seuraava mätkintäkohtaus on joutava. Mummo itse on vähemmän musikaalinen kuin olisin toivonut. Näiden sinänsä viihdyttävien (vähemmän erinomaisten) kohtausten sarja rikkoi hetkeksi lumouksen. Onnekkaasti loppuhuipennusten putki on Disneyn tyydyttävin sitten Pienen merenneidon: jälleen leffa rämpytti tunteideni kanteletta kuin örinäbändin basisti.
Ohjaajapari Ron Clements & John Musker käyttävät harkiten Pixarin hovisäveltäjän Randy Newmanin nuotteja. Mainittu ryniminen poislaskien, tarina svengaa eteenpäin jazzin, bluesin ja muun mustalta maistuvan musan sitoessa elementtejä yhteen ja luoden ajankuvaa. Varsinaisista musikaalinumeroista vain muutama lähentelee sitä, mitä Alan Menken loi 90-luvulla, mutta Prinsessa ja sammakko ei ole vastaavasti riippuvainen niistä. Musiikki on alati osa tätä maailmaa, elämystä, näitä hahmoja (loistava esimerkki: klikkaa). Arvosana saattaisi olla täydet viisi tähteä, jos kärpäsen ja mummon musisoinnit olisi korvattu klassisen siirappisella romanttisella duetolla... Tämä kuitenkin on vasta toinen kerta, kun Randy-poika on korvaani miellyttänyt, joten perhosvaikutusta peläten en toivo yhtään mitään (pöyristyttävän falskia Randya: klikkaa).
Disneyn piirretyille pärjää kauneudessa lähinnä Avatar. Hahmoanimaatio on yhä eläväisintä koskaan kynäiltyä. Evoluutio näkyy taustoissa, jotka ovat rikkaita kuin Tarzanissa, joka toisinaan näytti liikaa tietokoneanimaatiolta, toisin kuin tämä puhdasverinen. Täydellisen epärealistisen satukirjameiningin täyteläinen luontevuus lienee pääasiallinen syy miksi minun valintani on Disney. Toki on muistettava, että koko perheen piirretyt musikaalit ovat yleisestikin ottaen korkein olemassaoleva taidemuoto: vain ne ovat käsityötä, musiikkia, näyttelyä ja useamman lajityypin tarinankerrontaa yhtäaikaa (-> kolumni). Jos lausuisin, että tarvitsin nenäliinaa, tai että laillani vuotaneet biologiset pikkutytöt päätyisivät lääkitykseen, lukija luulisi minun kärjistävän asioita, joten lupaan vain, että katson tämän 40-60 kertaa riippuen siitä milloin kupsahdan.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (20 viestiä)
18.02.2010 klo 01.02
Rekisteröitynyt 18.03.2008
18.02.2010 klo 01.41
Rekisteröitynyt 04.10.2008
18.02.2010 klo 09.36
18.02.2010 klo 10.43
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
18.02.2010 klo 11.35 1
Suomenkieliset äänet ovat keskitasoa pätevämpiä, varsinkin Laura Voutilainen on kiva Tianana. Mutta videopätkien perusteella alkuperäiset ovat selkeästi parempia. Voodootohtori selvimmin kärsii dubbauksesta.
4-5 yrityksen jälkeen voin varmuudella todeta, etten kykene katsomaan Aladdinia englanninkielisillä äänillä. Muutenhan ne ovat aina enemmän tai vähemmän parempia korvaani. Tässäkin tapauksessa aksenteilla on iso rooli, mitä ei suomiversiosta juuri hoksaa.
18.02.2010 klo 12.17
18.02.2010 klo 12.20
Rekisteröitynyt 04.10.2008
18.02.2010 klo 14.04
18.02.2010 klo 15.38
"What a bunch of ****** that was"
http://www.youtube.com/watch?v=uJarz7BYnHA
Siinä on kyllä mies joka tietää miten elokuvia pitää arvostella.
18.02.2010 klo 16.35
Rekisteröitynyt 07.12.2007
18.02.2010 klo 16.35
/Leijonakuningas forever
18.02.2010 klo 19.12
Rekisteröitynyt 02.10.2007
18.02.2010 klo 19.31
Pakko särkee illuusiot :P En ymmärrä miten "käsinpiirretty" on parempi kuin "tietokoneanimaatio". Siis lentäisitte perseellenne, jos tietäisitte kuinka paljon tohon Prinsessa ja sammakko-leffaan on käytetty tietokonetta. Toisaalta ahterinne ei säästyisi tömähdykseltä silloinkaan, kun käsittäisitte kuinka paljon käsityötä ja perinteistä piirtämistä tietokoneanimaatio vaatii!
Disneyn omien sanojen mukaan se on täysin käsin piirretty, eli siis käsin piirretty 24 kuvaa yhtä sekuntia varten. Ainoastaan väritys on tehty tietokoneella.
Rekisteröitynyt 28.07.2009
18.02.2010 klo 20.46
18.02.2010 klo 21.20
Pakko särkee illuusiot :P En ymmärrä miten "käsinpiirretty" on parempi kuin "tietokoneanimaatio". Siis lentäisitte perseellenne, jos tietäisitte kuinka paljon tohon Prinsessa ja sammakko-leffaan on käytetty tietokonetta. Toisaalta ahterinne ei säästyisi tömähdykseltä silloinkaan, kun käsittäisitte kuinka paljon käsityötä ja perinteistä piirtämistä tietokoneanimaatio vaatii!
Disneyn omien sanojen mukaan se on täysin käsin piirretty, eli siis käsin piirretty 24 kuvaa yhtä sekuntia varten. Ainoastaan väritys on tehty tietokoneella.
Juu, mutta paljonko konetta on käytetty siinä sivussa, vaikka lopullinen jälki onkin tehty käsin? Väitän, ettei nykyään tule enää "lumikkeja". Mut mitä sen väliä, lopputulos ratkaisee ja tässätapauksessa se on todella näyttävä classikko tyylinen piirroselokuva ala Disney. Win Win!
18.02.2010 klo 23.37
Kyllä, 3D-animaatio vaatii todella paljon ammattitaitoa. Mutta käsinpiirretty perinteinen 2D-animaatio vaatii sitä myös, usein jopa enemmän.
3D-animaatioiden kritiikki saattaa juontua niiden jäljen samankaltaisuudesta. Useimpien 3D-animaatioiden päähahmot ja henkilöt ovat kulmikkaita pallopäitä(koska näitä on helppo tehdä) eivätkä ne onnistu näyttämään persoonallisilta.
3D-animaatio on nykyään halvempaa ja nopeampaa tehdä ja siksi niiden määrä on kasvanut, samalla kun ne yhä enemmän näyttävät vain toistensa kopioilta kun ne renderöidään samoilla karkkikuva-asetuksilla.
Perinteisessa 2D-animaatiossa kuvaan saadaan piirrettyä paljon pieniä yksityiskohtia, hahmojen liikkeistä sulavia ja luonnollisia ja jokaiselle elokuvalle voidaan suunnitella oma, erottuva ulkoasunsa.
19.02.2010 klo 00.50
"Tuntuu kuin edellisestä Disneyn käsin näytellystä sinfoniafantasiasta olisi korkeintaan vuosi ja tässä on hitaan, varman evoluution seuraava askel; tuntuu, kuin Saatana ei olisikaan keksinyt tietokoneanimaatiota ja pilannut 40% elämästäni elokuvien kuluttajana."
Enkä voisi olla enempää erimieltä. En vain ymmärrä miksi käsinpiirretty olisi automaattisesti parempi, kuin tietokoneanimaatio. Onhan noita aivan luokattoman surkeita käsinväännettyjä tekeleitäkin vaikka millä mitalla!
Meinaan, ettei mikään ole niin mustavalkoista miltä näyttää, eikä pitäisi kirota tekniikan nimeen. Oikeissa käsissä se saa aikaan tosi siistejä asioita ja yhtä rikasta jälkeä kuin 100% käsin tehty. Parhaimmillaan laiteet ovat vain artistin aivojen jatkeena. Laitteet, kynä siinä kuin jokin teknisempikin vekoitin.
27.02.2010 klo 20.20
Jos multa kysytään niin 3D, ei oo musta se formaatti tehdä surrealistia hahmoja. Jos muta kysytään niin 3D:lle on tärkeämpää pyrkiä realismiin.
08.03.2010 klo 18.03
21.03.2010 klo 13.01
Niin, minustakin tämä tosin oli hyvä leffa. Hienosti tehty, mukavasti ääninäytelty ja muutenkin kokonaisuudessaan aivan loistava. Pieniä vikoja tuli mieleen tarinan puolelta, mutta ne antaa anteeksi tälläisen nostalgisen fiiliksen jälkeen.
Oma arvosteluni löytyy:
http://winku.fi/leffat/2010/03/prinsessa-ja-sammakko/