Herra Ylppö & Ihmiset: Pojat Ei Tanssi
Herra Ylppö tuo mukanaan Maj Karman jäämistön uuden bändinsä Ihmisten toiselle albumille. Herra Ylppö & Ihmiset yhdistää ensimmäisellä albumillaan esitetyn synkistelyrockin Maj Karman kuvastoon, tosin synkistely jää vähemmälle ja hampaiden kiristystä on reilummin tarjolla. Ylppö on tuonut esille käsitteen reality rock. Realismi ja reaalimaailma ovat vahvasti esillä Ihmisten sanoituksissa. Ylpön kolmella viimeisella Maj Karma -albumilla kouliintunut säästeliäs ja toteava kirjoitustyyli välttelee turhia sanoja ja korulauseita. Huomio kiinnittyy myös teinimeiningin vahvaan läsnäoloon. Kirjoittaako Ylppö omasta menneisyydestään, ainakin mies onnistuu koskettamaan teinien tuntoja yleismaailmallisilla tunteilla ja samaistuminen on helppoa. Ylpön tekstit herättävät salakavalasti ajatuksia ja ovat yksinkertaisuudessaan monikerroksisia ja sanoista löytyy enemmän sisältöä kun ensi vilkaisulla huomaa. Ylpön tulkinnassa on vahvasti tunnetta ja vimmaisuutta. Kun Ihmiset soittaa virkeästi kadehdittavan korkeatasoita viisumateriaalia, Ihmisten levyä kehtaa suositella todelliseen kestokuunteluun.
Riisu Siipesi on albumin ja Herra Ylpön kautta aikain parhaita siivuja. Vahvasti emotionaalinen siivu kuormitetaan suurilla jousilla ja tunteikkaan ulosannin vastapainoksi kertosäkeessä heristellään kunnon punk-hengellä. "Älä anna idioottien määräillä. Auktoriteettejä hämmennä/ja mikä tärkeintä: Älä anna kenenkään kyllästyttää sinua hetkeäkään". Pojat Ei Tanssi on kepeän kirpeä ja suorastaan lennokkaan iskevä. Kun Ylppö laulaa "Minä haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia, sekopäänä hulluna heilua", miehen uskottavuus ei asetu kyseenalaiseksi hetkeksikään - nuoruuden ylistys, kuten vaikkapa Olavi Uusivirran Me ei kuolla koskaan. Horros vaihtaa kasvoille kireämmän asenteen, kertsi ottaa vastustamattomasti edestä ja takaa. "Pyysin sinut omakseni...tai no piti, mutta menetin rohkeuteni". Pikkukaupungin James Dean mietiskelee ja kelaa hauskoja muistoja, lopussa seisoo progefiilis. Rakkaus On Raskasta esittelee albumin vakavamman puolen, suorastaan syvällinen herkistely sopii sanojen osalta moneen tarkoitukseen. Ylppö on tulkinnassaan herkkä mutta tarvittaessa kivenkova. "Mikä sää välimme lämmittäisi, mikä meille riittäisi".
Piraija kuuluu albumin kolmen ensimmäisen tehoviisun ilmiselvien sinkkubiisien joukkoon. Yksinkertaisen viekotteleva ja äärettömän tehokas siivu sisältää naiivit ja jopa huvittavat lyriikat mutta Ylpön tulkitsemana homma toimii. "Piraija tai barrakuda tai mikä tahansa maailmanihme, sinä olet kiehtovampi kuin mikään muu, luojan luoma". Hylättyjen Valtakunta päästää irti Ylpön feminiinisen puolen. Rakkauden kielellä jutteleva Ylppö hallitsee sokerisen sanailun ja tekee lähtemättömän vaikutuksen runotyttöjen päiväkirjoihin. Kaunista todellisuuspakoa, jonka arkirealismi heijastuu unenomaisen purppurapilven takaa. Tehokasta vastapainoa tarjoaa Hamartia. Vimmainen, kettuileva, alkukantainen ja suoraviivainen penetraatio unohtaa kauniit sanat ja herättelevä teos luo ristiriitaisia tunnelmakuvia. "Meillä on ikiaikainen pulma, ruosteinen. Nainen kai tietää sen, mies on primitiivinen". Paraatimarssin viinanhuuruinen krapulamatka on kuin paha uni, joka tuoksuu oksennetulta illalliselta ja yhden illan hoidon kainalohieltä - Musta Paraati on vahvasti Ylpön mielessä. Entiset Tyttöystävät leikittelee Röyhkämäisillä fiiliksillä, salakavala keveys peittelee taitavasti sarvia ja hampaita. "Lähdemmekö eri teille...vai lähdemmekö teille". Hylättyjen Valtakunta II herkistelee täyden kympin arvoisesti.
Ylpön tekstit riisutaan paljaiksi ja sanat piirtävät tehokkaita värikuvia ja tunnelmahetkiä. Ironia pyrkii tuttavuuteen maanantain kanssa. Ylppö on ilkeä vain paikoin, herkistely onnistuu myös sujuvasti. Suomen virallinen vihainen nuori rokkari on vähemmän vihainen mutta sydän on vahvasti mukana. Pojat Ei Tanssi on monivivahteinen, puhutteleva, rehellisesti rokkaava ja sopivan tunteikas. Haikeus ja toteava asenne eivät lyö silmille rokkiasennetta. Pojat Ei Tanssi on kestohyödyke ja loistava albumikokonaisuus.
Riisu Siipesi on albumin ja Herra Ylpön kautta aikain parhaita siivuja. Vahvasti emotionaalinen siivu kuormitetaan suurilla jousilla ja tunteikkaan ulosannin vastapainoksi kertosäkeessä heristellään kunnon punk-hengellä. "Älä anna idioottien määräillä. Auktoriteettejä hämmennä/ja mikä tärkeintä: Älä anna kenenkään kyllästyttää sinua hetkeäkään". Pojat Ei Tanssi on kepeän kirpeä ja suorastaan lennokkaan iskevä. Kun Ylppö laulaa "Minä haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia, sekopäänä hulluna heilua", miehen uskottavuus ei asetu kyseenalaiseksi hetkeksikään - nuoruuden ylistys, kuten vaikkapa Olavi Uusivirran Me ei kuolla koskaan. Horros vaihtaa kasvoille kireämmän asenteen, kertsi ottaa vastustamattomasti edestä ja takaa. "Pyysin sinut omakseni...tai no piti, mutta menetin rohkeuteni". Pikkukaupungin James Dean mietiskelee ja kelaa hauskoja muistoja, lopussa seisoo progefiilis. Rakkaus On Raskasta esittelee albumin vakavamman puolen, suorastaan syvällinen herkistely sopii sanojen osalta moneen tarkoitukseen. Ylppö on tulkinnassaan herkkä mutta tarvittaessa kivenkova. "Mikä sää välimme lämmittäisi, mikä meille riittäisi".
Piraija kuuluu albumin kolmen ensimmäisen tehoviisun ilmiselvien sinkkubiisien joukkoon. Yksinkertaisen viekotteleva ja äärettömän tehokas siivu sisältää naiivit ja jopa huvittavat lyriikat mutta Ylpön tulkitsemana homma toimii. "Piraija tai barrakuda tai mikä tahansa maailmanihme, sinä olet kiehtovampi kuin mikään muu, luojan luoma". Hylättyjen Valtakunta päästää irti Ylpön feminiinisen puolen. Rakkauden kielellä jutteleva Ylppö hallitsee sokerisen sanailun ja tekee lähtemättömän vaikutuksen runotyttöjen päiväkirjoihin. Kaunista todellisuuspakoa, jonka arkirealismi heijastuu unenomaisen purppurapilven takaa. Tehokasta vastapainoa tarjoaa Hamartia. Vimmainen, kettuileva, alkukantainen ja suoraviivainen penetraatio unohtaa kauniit sanat ja herättelevä teos luo ristiriitaisia tunnelmakuvia. "Meillä on ikiaikainen pulma, ruosteinen. Nainen kai tietää sen, mies on primitiivinen". Paraatimarssin viinanhuuruinen krapulamatka on kuin paha uni, joka tuoksuu oksennetulta illalliselta ja yhden illan hoidon kainalohieltä - Musta Paraati on vahvasti Ylpön mielessä. Entiset Tyttöystävät leikittelee Röyhkämäisillä fiiliksillä, salakavala keveys peittelee taitavasti sarvia ja hampaita. "Lähdemmekö eri teille...vai lähdemmekö teille". Hylättyjen Valtakunta II herkistelee täyden kympin arvoisesti.
Ylpön tekstit riisutaan paljaiksi ja sanat piirtävät tehokkaita värikuvia ja tunnelmahetkiä. Ironia pyrkii tuttavuuteen maanantain kanssa. Ylppö on ilkeä vain paikoin, herkistely onnistuu myös sujuvasti. Suomen virallinen vihainen nuori rokkari on vähemmän vihainen mutta sydän on vahvasti mukana. Pojat Ei Tanssi on monivivahteinen, puhutteleva, rehellisesti rokkaava ja sopivan tunteikas. Haikeus ja toteava asenne eivät lyö silmille rokkiasennetta. Pojat Ei Tanssi on kestohyödyke ja loistava albumikokonaisuus.
Keskustelut (7 viestiä)
Rekisteröitynyt 23.04.2007
09.02.2010 klo 06.19
09.02.2010 klo 07.59
Rekisteröitynyt 28.07.2009
09.02.2010 klo 10.07
Rekisteröitynyt 18.12.2009
09.02.2010 klo 18.58
09.02.2010 klo 21.41
27.02.2010 klo 03.46
Toistaiseksi vuoden paras Suomalainen albumi, vaikka vuosi ei ole pitkälle ehtinyt. Suosittelen kaikille.
Kuinka paljon suosituksella on painoarvoa, kun se tulee ihmiseltä, joka ei osaa suomen kielioppia?
08.05.2010 klo 11.56
Toistaiseksi vuoden paras Suomalainen albumi, vaikka vuosi ei ole pitkälle ehtinyt. Suosittelen kaikille.
Kuinka paljon suosituksella on painoarvoa, kun se tulee ihmiseltä, joka ei osaa suomen kielioppia?
Aika naurettavaa kommentoida toisen kielioppia - mielipide on ihan yhtä pätevä äidinkielen maisterilta kuin pikkulapseltakin, joka ei vielä edes osaa puhua.