Vaikka moni aloitteleva snobi saattaa erehtyä, tosiasiassa kertomukset Sherlock Holmesista ovat aina olleet viihteellistä roskaa rahvaalle. Sen näki jo trailereista, että ohjaaja Guy Ritchie on onnistuneesti tuomassa hahmoa tälle vuosituhannelle: uusi Sherlock Holmes tavoittelee sitä laajinta poppoota, joka myös Bondien ja Indiana Jonesien vakioyleisönä tunnetaan. Tarvitaan vain huumoria, toimintaa ja karismaa, ja sitä on kokoon saatu. Hollywoodin uudeksi kultapojuksi syystä nostettu Robert Downey Jr. tekee sopivasti tuoreen suorituksen ollen kuitenkin Robert Downey Jr. kuten tilattua.

Holmesista on olemassa niin monta tulkintaa, että vain Arthur Conan Doylen tarinoita eilen lukeneet muistavat, kuka on aito Holmes ja mikä on lisättyä legendaa. Tässä versiossa Holmes ei käytä huumeita ainakaan avoimesti, mutta miehen nerous hipoo hulluutta. Superetsivä on kuin Teräsmies: hänellä on ninjan liikkeet, superaistit, videokameramuisti, langaton aivoyhteys Googleen, ylikellotettu logiikkaprosessori ja ehkä kyky nähdä mitä leffan käsikirjoituksessa lukee, mutta toisaalta ei taitoa elää normaalia elämää. Tämä tekee Holmesista mielenkiintoisen. Pakollinen femme fatale (Rachel McAdams) on jo pitkään ollut Holmesin salainen heikkous. Ehkä sekin kertoo paljon Holmesista, että tyttöystävän korvike on kiero tavoittamattomissa oleva kaunotar.

Olemme kuitenkin moderneja ja tätä päivää, emmekä vitsaile homoeroottisista piilomerkityksistä (kuten Downey itse tv-haastattelussa), vaan puhumme bromanssista, veljesrakkaudesta. Holmesin uskottu, tohtori Watson, on usein kuvattu hömerönä plösönä. Nyt tohtori on Jude Lawin vahvuuksilla siunattu luotettava jos hieman äkkipikainen herrasmies, joka turvaa Holmesin selustan ja pitää kaverin järjissään myös keikkojen välissä. On eksoottista, että kahden juuri tämäntyylisen, vahvasti karismaattisen, erilaista roolia vetävän pääosamiehen välillä on veljellisiä kemioita. Yleensähän Hollywood turvautuu niinkin räikeään vastakkainasetteluun, kuin että Jackie Chan potkii ja Chris Tucker pillittää.

Holmes elää työlleen. Kun pojat saavat saatananpalvoja lordi Blackwoodin (Mark Strong) hirteen ja Watson on jättämässä hommat, Holmes alkaa lähinnä seota. Blackwood onneksi nousee haudasta organisoimaan maailmaa uhkaavaa salaliittoa. Mustaa magiaa harrastava, luita ja ytimiä myöten paha Blackmood, anteeksi Blackwood on äärimmäisen lapsellinen konna, mutta viihdyttävä sellainen. Strong on suorastaan pelottava. Taikatemppujen ja yleisen vehkeilyn edessä Holmesin logiikka joutuu odotetulle koetukselle. Downey tekee parhaansa saadakseen tarinan tuntumaan näppärältä, ja pari kertaa se siltä tuntuukin.

Yllättävä tai erikoinen tarina ei ole. Kuten Holmes sanoo, tärkeimpiä ovat yksityiskohdat: klassisissa salapoliisijännäreissä yleisö on mukana arvailemassa, mitkä yksityiskohdat ovat merkityksellisiä. Tämäkin elementti toimintajännäristä valitettavasti puuttuu. Katsoja ei voi ratkoa tapausta Holmesin tahdissa, koska Holmes panttaa monimutkaisia ajatusketjujaan ja lopulta sylkee faktaa ulos sellaista tahtia, etten niinkään vakuuttunut miehen neroudesta, kuin käsikirjoittajien kyvyttömyydestä rakentaa tyydyttävä mysteeri. Downey on tiettävästi hauska jo improvisoidessaan, joten vitsien sijaan hän tarvitsisi iskevän tarinan ollakseen todella bueno Holmes.

Kokonaisuus enemmän tai vähemmän lässähtää. Silti päällimmäinen ajatukseni on se, että näiden koijareiden seikkailuja kelpaa seurata jatkossakin. Katsoja pudotetaan keskelle tapahtumia ikään kuin jo tämä olisi jatko-osa, jossa esittelyjen sijaan keskitytään olennaiseen. Holmes ja Watson etsivät johtolankoja ja mätkivät pahiksia kuin kaksi naamioitua pyjamapelleä 60-luvun tv-sarjassa, paitsi että Ritchien ohjauksessa on energiaa ja yritystä ilman ylilyöntejä. Ritchien 1800-luvun Lontoo näyttää omalla tavallaan kauniilta ja kiintoisalta kaikessa likaisuudessaan ja karuudessaan. Elokuvalla ei ole varaa tarjota kuin pari vähän isompaa toimintakohtausta, mutta tyydyttävimpiä hetkiä ovatkin ne, jotka alleviivaavat Holmesin erikoisuutta luontevasti.

Yhtä moni asia toimii ja yhtä moni asia ei toimi kuin X-Menissä ja Batman Beginsissä, joten toivoa voi, että tekijät tässäkin tapauksessa oppivat virheistään. Huhujen mukaan jatko-osan pahista tulkitsee Brad Pitt.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa