Havukka-ahon ajattelija
Ensi-ilta: | 15.01.2010 |
Genre: | Draama, Komedia |
Ikäraja: | Ei tiedossa |
Kai Lehtinen on karusti karismaattinen Konsta Pylkkänen, siis se ajattelija. Käytännönläheinen mies hämmentää lajitovereitaan 1950-luvulla keskellä ei-mitään. Niin pienet hyönteiset kuin aurinkokuntakin kiinnostavat Pylkkästä, ja vaikka monet muuta uumoilevat, hän ilmeisesti kehittelee teorioita itse eikä koulupohjalta. Korpela ja Hannu-Pekka Björkman ovat opasta tarvitsevia tutkijoita. Pylkkänen innostuu mahdollisuudesta tämmöisiä maistereita jututtaa ja maisterit innostuvat ehdasta metsien miehestä. Skenaario on pääpiirtein luonteva, mutta koska en kokenut Pylkkästä sen enempää älykkäänä (laskentateho) kuin viisaanakaan (kykyjen soveltaminen käytännössä), en niellyt tarinan kaikkia piirteitä.
Pylkkänen on käytännössä juoponoloinen kylähullu. Miehen oivaltavimmat ajatukset jäävät salaisuudeksi hänen ja katsojan välille. Tämä on kiehtovampaa kuin se, että kyseessä olisi taas yksi "maaginen" elokuvahahmo ("maaginen neekeri", "maaginen tyttöystävä"), joka on "aivan uskomattoman ihmeellinen joka suhteessa", koska hahmon kirjoittanut valkoinen kaupunkilaismies suhtautuu aiheeseen romanttisesti. Mutta miksi maisterit käyttäytyvät juuri siten, kuin kyseessä olisi tällainen tarzan? Maisterit ovat enemmän innoissaan pöheiköistä ja kunnon kalasoppaa keittävästä Pylkkäsestä kuin Avatarin päähenkilö vieraasta planeetasta.
Elokuvalla ei varsinaisesti ole sanomaa, ellei katsoja jo mukanaan vie saliin fiiliksiä tyyliin "taidanpa lähteä kesällä kalastamaan ja jättää kotiin mokkulankin". Täten ristiriita päähenkilön aivotoiminnan ja hänen saamansa tunnustuksen välillä muuttuu merkittäväksi. Mikä on tärkein voima, joka pitää Pylkkäsen käynnissä? Ilman muuta narsismi. Pylkkänen saattaa ajatella ahkerasti, mutta tasaisen kiinnostunut hän on vain maineestaan. Pylkkäsestä kenkusti puhuneille on päästävä kostamaan, ja voi että, kun kasvoille nouseekin komea 5-vuotiaan hymy, kun maisterit sanovat, että nyt teki Konsta hyvin. Pylkkänen myös salailee ja valehtelee vaaliakseen tuntemattomia salaisuuksiaan. Kaikki tämä on kiinnostavaa teoriassa ja osittain käytännössäkin. Yhtä kaikki Havukka-ahon ajattelija tuntuu perinteiseltä kotimaiselta, joka ei tunnu täysin tietävän mitä se tahtoo olla. Puutteellista päähenkilöä on mahdotonta hyväksyä korven älykkönä, eikä näin kevyt elokuva toisaalta puhuttele kertomuksena omalaatuisesta miehestä, jolla on paljon ongelmia.
Tuomitsen tämän keinoksi rentoutua. Tällä sopii etsiä "sinisiä ajatuksia", joita etsii Pylkkänenkin. Mitä ne ovatkaan, ne kuulostavat oikein mukavilta ja arvatenkin niitä on ajateltu komeita maisemia kuvattaessa ja mukavan lepsukoita hahmoja sopivasti yli näyteltäessä. Ainoa todella häiritsevä tyylirikko on Aake Kallialan tulkitsema Kuoliaaksinaurattaja ja koko sivuraide, joka Pulttibois-hahmon ympärille on rakennettu. Elokuva ehtii juuri ja juuri vihjailla, miksi kuppaisen erakon on tarkoitus olla tappavan hauska ihan kohta, mutta tekijöiltä loppuu tyylitaju ja itseluottamus ja kohtauksesta yritetään kompuroida ohi silkalla perseilyllä. Vaikka tämä on vain yksi kohtaus, pohjoiset zen-fiilikset ovat haavoittuvaisia ja katoavaista on anteeksianto logiikan pikkuvirheitä kohtaan.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (12 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
12.01.2010 klo 14.36
Rekisteröitynyt 24.06.2008
12.01.2010 klo 14.48
Rekisteröitynyt 18.03.2008
12.01.2010 klo 14.59
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
12.01.2010 klo 15.15
12.01.2010 klo 15.33
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
12.01.2010 klo 16.41
Koen "maaginen neekeri" ilmaisun erittäin loukkaavana.
Jos joku ei ymmärtänyt, niin "maagisilla" (magical) hahmoilla viitataan usein nimenomaan siihen, kun tarinankertoja loukkaa muita ihmisryhmiä luomalla liioitellun positiivisia hahmoja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Intiaanit ovat kokeneet kovia? Aivan. Mutta ei tämä tarkoita, että intiaanit ovat mielissään jos kirjoitat intiaanihahmoista luonnon kanssa harmoniassa eläviä filosofeja.
Amerikassa jopa todellista henkilöä nimeltä Barack Obama on usein leikkisän ironisesti kutsuttu maagiseksi neekeriksi (Magical Negro), koska Obamalta odotetaan enemmän sankaritekoja kuin taas yhdeltä valkoiselta presidentiltä olisi odotettu.
http://www.youtube.com/watch?v=N08ZIsSPKuo
Ja pointtihan oli se, että Havukka-ahon höppänä ei ole "maaginen metsäläinen". Se on ihan piristävä juttu varsinkin tällaisessa kevyessä elokuvassa.
Rekisteröitynyt 24.06.2008
12.01.2010 klo 19.03
Koen "maaginen neekeri" ilmaisun erittäin loukkaavana.
Koen sen, että esiinnyt jonain toisena ihmisenä internetissä, erittäin idioottimaisena.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
14.01.2010 klo 01.42
Pliis.
Suomileffat on lähes poikkeuksetta paskaa. Kummeleita katsoo kyllä, kun siinä on ne hauskat sedät jotka on lauan... Voi perse.
14.01.2010 klo 17.51
Öö? Sotkamo, jossa Huovinen asusteli on aika korvessa kyllä.
15.01.2010 klo 15.33 1
20.02.2010 klo 21.40 1
14.03.2010 klo 15.49 1