Bon Jovi : The Circle
Bon Jovin edellinen kokopitkä Lost Highway sukelsi syvälle kantrin ja pappameiningin maisemiin. The Circle palauttaa bändin jollain lailla elävien kirjoihin. Tosin nyt katse suunnataan menneisiin päivin. Tuore albumi on muistelulevy, jossa fiilikset ja riffit poimitaan kultakauden albumeilta. Bändi kierrättää omaa tuotantoaan niin että pahaa tekee. Väsähtänyt meininki ei saa lisäpotkua useasta keskitempoisesta ruikutuksesta, Bon Jovin ennen niin vahva balladiosasto kärsii haikailevasta ja haikeasta yleistunnelmasta.
Bon Jovi on viimeisten levyjen osalta pysynyt hengissä lähinnä parin iskusiivun ansiosta. Kokonainen onnistunut albumikokonaisuus lienee viimeksi isketty tiskiin Keep The Faith -levyn aikoihin (vuonna 1992). Tuoreen levyn avaava We Weren't Born To Follow on kiekon ilmiselvä hittisiivu. Tuttua tutumpi Jovi-sävellys lainaa minkä ehtii mutta viihdyttää ja toimii isolla lavalla. Seuraavana kuultava U2-hapuilu haukotuttaa ja Work For The Working Man vie fiilikset Slippery When Wet -albumin hittisiivuun. Superman Tonight yrittää tavoitella balladiosaston herkkää kosketusta mutta vanhentuva Jovi kuulostaa vain haikealta - kuitenkin albumin parhaita vetoja. Bullet ei ole hassumpi siivu mutta jotenkin bändi vaikuttaa vaisulta. Live Before You Die voisi pärjätä kohtuullisesti Euroviisuissa. Love's The Only Rule herättää huomiota Journeyn mieleen tuovalla fiiliksellä. Mutta miten Fast Cars -nimisen biisin voi vetää puoliballadina! Happy Now ei vakuuta Jovi-miesten onnellisuudesta.
Bon Jovin muistelut vaikuttavat kovin pölyttyneiltä. Bändistä irtoaa sykähdyttävää stadionrokkia vain parin siivun verran. Myös balladiosasto kaipaisi viagraa. The Circle on tietyllä tavalla haikea tekele. Oikeastaan tietynlainen puhdittomuus sopii hyvin kuvaan, bändi muistelee sentään parinkymmenen vuoden takaisia nuoruuden vuosiaan. Kova pala, sillä nuori sitä oli allekirjoittanutkin 7800 Fahrenheitin ja Slippery When Wetin ilmestyessä. Se oli silloin mutta nyt Bon Jovi veivaa vain varmat pois alta. Vanhenevat äijät tekevät perusvarmaa viihdettä.
Bon Jovi on viimeisten levyjen osalta pysynyt hengissä lähinnä parin iskusiivun ansiosta. Kokonainen onnistunut albumikokonaisuus lienee viimeksi isketty tiskiin Keep The Faith -levyn aikoihin (vuonna 1992). Tuoreen levyn avaava We Weren't Born To Follow on kiekon ilmiselvä hittisiivu. Tuttua tutumpi Jovi-sävellys lainaa minkä ehtii mutta viihdyttää ja toimii isolla lavalla. Seuraavana kuultava U2-hapuilu haukotuttaa ja Work For The Working Man vie fiilikset Slippery When Wet -albumin hittisiivuun. Superman Tonight yrittää tavoitella balladiosaston herkkää kosketusta mutta vanhentuva Jovi kuulostaa vain haikealta - kuitenkin albumin parhaita vetoja. Bullet ei ole hassumpi siivu mutta jotenkin bändi vaikuttaa vaisulta. Live Before You Die voisi pärjätä kohtuullisesti Euroviisuissa. Love's The Only Rule herättää huomiota Journeyn mieleen tuovalla fiiliksellä. Mutta miten Fast Cars -nimisen biisin voi vetää puoliballadina! Happy Now ei vakuuta Jovi-miesten onnellisuudesta.
Bon Jovin muistelut vaikuttavat kovin pölyttyneiltä. Bändistä irtoaa sykähdyttävää stadionrokkia vain parin siivun verran. Myös balladiosasto kaipaisi viagraa. The Circle on tietyllä tavalla haikea tekele. Oikeastaan tietynlainen puhdittomuus sopii hyvin kuvaan, bändi muistelee sentään parinkymmenen vuoden takaisia nuoruuden vuosiaan. Kova pala, sillä nuori sitä oli allekirjoittanutkin 7800 Fahrenheitin ja Slippery When Wetin ilmestyessä. Se oli silloin mutta nyt Bon Jovi veivaa vain varmat pois alta. Vanhenevat äijät tekevät perusvarmaa viihdettä.
Keskustelut (6 viestiä)
22.12.2009 klo 23.10
Melkeimpä verrattavissa eppuihin tämä toiminta. uusimmilta levyiltä ei sitä vanhaa loistoa ole havaittavissa...
Rekisteröitynyt 11.04.2007
23.12.2009 klo 02.53
Rekisteröitynyt 12.09.2007
23.12.2009 klo 11.22
23.12.2009 klo 12.18
23.12.2009 klo 18.22
Rekisteröitynyt 26.09.2007
24.12.2009 klo 00.22