Tiedepartojen ja -lyylien ennustuksia kärjistäen tieteiselokuva Kuu (Moon) väittää, että lähitulevaisuudessa planeetan energiapula on ratkaistu tuottamalla ekologista sähköä käyttämällä helium-3-isotooppeja, joita löytyy runsaasti Telluksen kiertolaisesta. Automatisoitua kuuasemaa kykenee pyörittämään yksi mies. Sam Bell (Sam Rockwell) jätti ihmiskunnan ja raskaana olevan vaimonsa kolme vuotta sitten. Mies on eristetty muusta yhteiskunnasta tehokkaammin kuin oli tarkoitus, sillä kommunikaatiosatelliitti on vaurioitunut ja suorat videopuhelut eivät onnistu. Kun keikkaa on jäljellä enää pari viikkoa, kaipuu takaisin on kova. Mielenterveys on alkanut rakoilla. Sam on hieman huolissaan jo ennen kuin pieni haaveri saa aikaan identiteettikriisin.

Kuu on erinomainen leffa, mutta mikä on herkumpaa, myös oikea tieteiselokuva. Tieteisfiktion on tarkoitus spekuloida, kysyä kysymyksiä ja maalata uhkakuvia ja näin tehdessään onnistua kertomaan jotain ihmisistä - planeettojen räjäyttely ja ufo-invaasiot ovat fantasiaa. Kuu tuntuu tietävän tarkalleen, miten pitkälle sen fiksut, joskin tietyssä mielessä lainatut ja suppeat ideat kantavat. Sam elää ankealla asemalla seuranaan vain tekoäly Gerty, joka kommunikoi hymiöillä ja Kevin Spaceyn epäilyttävällä äänellä. Palikkamaiseen robottiin personoituvan tekoälyn ollessa toisinaan odottamattoman inhimillinen ja kuitenkin loogisen viileä ja rajoittunut, odottavaan ilmapiiriin sekoittuu jo varhain jännärimäisiä tunnelmia. Kuu kiinnostaa kertomuksena eristyneisyydestä, kunnes sen on aika lyödä lisää kortteja pöytään.

Esimerkiksi Danny Boylen lähes kiitettävä Sunshine eteni vastaavalla tavalla. Kun Sunshinen ässät oli paljastettu, leffalta käytännössä loppui polttoaine: Sunshine ei osannut enää muuta, kuin yrittää viedä katsojalta jalat alta viihteellisellä toimintajännityksellä ja kuumeisilla kuvilla ja houreilla. Kun Kuu on edennyt kriittiseen vaiheeseen, se jatkaa varmaotteisesti luottaen siihen, että päähenkilö on se, mistä katsoja oikeasti välittää. Katsojalla on lupa kiintyä yhteen näkökulmaan enemmän kuin toiseen, mutta minä kuvailisin, että Kuu on pohjimmiltaan kertomus siitä, minkä arvon ihminen ihmisyydelle antaa. Koska elokuva on liikuttava hyvin yksinkertaisilla tavoilla, se samalla ajaa asiansa moniulotteisena tieteisfiktiona.

Aina vähintään käypäinen Rockwell on tehnyt töitä näytellessään yksikseen autioille, 60- ja 70-luvun tieteisfilmit mieleen tuoville lavasteille ja sille robottipöntölle, jonka lopullista ääntä herra tuskin pääsi kuulemaan ennen ensi-iltaa. Rockwellin Sam Bell on vahva, vaan ei millään muotoa tunnekylmä ihminen ympäristössä, joka on riisuttu kaikesta lämpimästä ja luonnollisesta. Sen huomaamiseen ei tarkkaa silmää tarvita, että Rockwell osaa tehdä eron asialle omistautuneen astronautin ja yksinäisten vuosien uuvuttaman erakon välille. Tarina ei välttämättä ole se juttu, joka pisti minut pyyhkimään silmäkulmaa jo puolivälin tienoilla, vaan kunnia menee Rockwellin tarvittaessa jämerälle, yleensä naiivin vilpittömälle, sympaattisesti rupsahtaneelle lärville. Rockwell elää roolin läpi.

Kaikkinensa Kuu on miellyttävästi toteutettu. Budjetti on ollut pieni; tieteiselokuvat eivät kiinnosta rahvasta, eivät rahoittajia. Kuun pinnalla tapahtuvat kohtaukset on toteutettu asiallisesti pääasiassa pienoismalleilla, mikä ei tee niistä nättejä eikä rumia, vaan kuvailisin että karismaattisia. Elokuva näyttää siltä, kuin se olisi tahtonut syntyä vuosikymmeniä aiemmin. Tämä ei tarkoita, että David Bowien poika Zowie Bowie, jota tahtoo nykyään tulla kutsutuksi ohjaaja Duncan Jonesiksi tavoittelisi minkään sortin Major Tom -fiiliksiä; ironiaa taikka parodiaa. Elokuva ottaa itsensä vakavasti, vaikka sillä toki on koomiset hetkensä ja pilkettä silmäkulmassa. Väittäisin muun muassa sen olevan provosointia, että Gertyn graafisten hymiöiden suut ovat lähellä silmiä, sillä alle jäävä laaja leuka luo illuusion siitä, kuin Gertyn "ilmeet" olisivat ylipirteitä ja hyökkääviä. Jones tietää mitä tekee. Kuu on niitä esikoisohjauksia, jotka vihjailevat, ettei ohjaajalle kannata koskaan antaa oikeaa rahaa.