Slayer: World Painted Blood
Metallican julkaistua "vanhoihin hyviin päiviin" kurkottavan Death Magnetic -rieskan, Slayer päätti julkistaa netissä Psychopathy Red -nimisen irvistelyn osoittamaan Slayerin pystyvän tuottamaan faneilleen edelleen verevää materiaalia ikävuosista ja kilometreistä huolimatta. Kun hankkii Slayerin uuden albumin, fanit tietävät saavansa kunnon turpaanvetoa - ei dollarimetallia. Allekirjoittaneelle Psychopathy Red aiheutti välittömän erektion ja suuret odotukset tulevaa Slayer-albumia kohtaan. On heti todettava, ettei Slayer petä fanejaan. Tosin jos odotuslistalla on uudistuminen, sitä ei ole luvassa. Slayer etsii vaikutteita Reign in Blood ja South of Heaven sekä Seasons in the Abyss -levyjen väliltä. Ja jösses sentään, homma kuulostaa edelleen verevältä ja hyvällä tavalla vanhanaikaiselta. Riffi leikkaa terävästi ja tallella ovat myös ärsyttävyyteen asti tutut skebasoolomiekkailut.
Levy on suorastaan hämmästyttävän kova. Soundi on kuiva ja äkäinen, suorastaan vittuuntunut. Rummuissa on todellista tutinaa, Dave Lombardon rumpukioski tarjoilee kuivia halkoja. Albumin nimibiisi ja Unit 731 antavat heti tuttua ja turvallista Slayer-räimettä, rässiriffiä heitellään harvinaisen veitsenterävällä otteella. Snuff alkaa tajuttomalla skebaorgasmilla, kliseistä ja nopeaa mutta toimii. Beauty Through Order harrastaa South Of Heaven -albumin rauhallisempaa ja maalailevampaa linjaa. Allekirjoittaneen kohdalla levy alkaa uudelleen ja todenteolla Hate Worldwide -viisun kohdalla. Harvinaisen äkäinen siivu sohii joka suuntaan ja vauhdin osalta ei tunneta nopeusrajoituksia. Public Display Of Dismemberment ei anna periksi vaan Slayer runttaa metallia tuutin täydeltä - jösses mitä riffien tuhlailua. Nykypäivän metallin sankarikaarti, ottakaa oppia alan mestareilta. Psychopathy Red on kuin muottiin valettu toimivan Slayer-viisun kaavamalli. Kymmeniä kertoja kuultu mutta hyväksi todettu ja asenne ei jätä sijaa mutinoille.
World Painted Bloodin soundeja ei kannata verrata nykymetallin turboahdettuun olemukseen. Slayer ei pyri täyttämään kuulijan korvia silmille kaatuvalla metallimuurilla. Slayer antaa biisin vaikuttaa, asenteen kirpaista ja tiukan soittotyöskentelyn naulata lopullisen niitin. Joku voi väittää Slayerin ulosantia aikansa eläneeksi. Puhuttaessa thrash-metallista Slayer kukkoilee edelleen luomakunnan kruununa. Tinkimätön oman linjan kulkeminen ja vuosia hiottu konsepti takaavat lopputuotteen mielekkyyden. World Painted Blood tulee kestämään ajan hampaan puraisua ja jälkipolvien kritiikkiä. Klassikkoainesta.
Levy on suorastaan hämmästyttävän kova. Soundi on kuiva ja äkäinen, suorastaan vittuuntunut. Rummuissa on todellista tutinaa, Dave Lombardon rumpukioski tarjoilee kuivia halkoja. Albumin nimibiisi ja Unit 731 antavat heti tuttua ja turvallista Slayer-räimettä, rässiriffiä heitellään harvinaisen veitsenterävällä otteella. Snuff alkaa tajuttomalla skebaorgasmilla, kliseistä ja nopeaa mutta toimii. Beauty Through Order harrastaa South Of Heaven -albumin rauhallisempaa ja maalailevampaa linjaa. Allekirjoittaneen kohdalla levy alkaa uudelleen ja todenteolla Hate Worldwide -viisun kohdalla. Harvinaisen äkäinen siivu sohii joka suuntaan ja vauhdin osalta ei tunneta nopeusrajoituksia. Public Display Of Dismemberment ei anna periksi vaan Slayer runttaa metallia tuutin täydeltä - jösses mitä riffien tuhlailua. Nykypäivän metallin sankarikaarti, ottakaa oppia alan mestareilta. Psychopathy Red on kuin muottiin valettu toimivan Slayer-viisun kaavamalli. Kymmeniä kertoja kuultu mutta hyväksi todettu ja asenne ei jätä sijaa mutinoille.
World Painted Bloodin soundeja ei kannata verrata nykymetallin turboahdettuun olemukseen. Slayer ei pyri täyttämään kuulijan korvia silmille kaatuvalla metallimuurilla. Slayer antaa biisin vaikuttaa, asenteen kirpaista ja tiukan soittotyöskentelyn naulata lopullisen niitin. Joku voi väittää Slayerin ulosantia aikansa eläneeksi. Puhuttaessa thrash-metallista Slayer kukkoilee edelleen luomakunnan kruununa. Tinkimätön oman linjan kulkeminen ja vuosia hiottu konsepti takaavat lopputuotteen mielekkyyden. World Painted Blood tulee kestämään ajan hampaan puraisua ja jälkipolvien kritiikkiä. Klassikkoainesta.
Keskustelut (9 viestiä)
18.11.2009 klo 23.31
Rekisteröitynyt 14.10.2008
19.11.2009 klo 16.35
Hyvä arvostelu, olen jokseenkin samaa mieltä.
Rekisteröitynyt 06.03.2008
19.11.2009 klo 22.01
20.11.2009 klo 00.38
"Klassikko" ei tarkoita että jokin asia olisi täydellinen.
Hyvä arvostelu, olen jokseenkin samaa mieltä.
Kyllä ainakin itselläni jos jokin levyn on "klassikko" niin kyllä se on napakymppi. Voi tietenkin olla klassikko biisejä erikseen jne.
21.11.2009 klo 10.51
Rekisteröitynyt 27.06.2008
21.11.2009 klo 19.01
Rekisteröitynyt 23.07.2007
21.11.2009 klo 22.29
29.11.2009 klo 21.27
Odotin pientä pettymystä mutta Slayer pommittaa edelleen ja lujaa!
16.12.2009 klo 19.32
Sleijeri kuulostaa nykyään Slipknotilta. Olis pojat vaa lopettanu Reign In Bloodin jälkeen suosiolla..
Kuurous on vakava ongelma. Kannattaa mennä lääkäriin