Veteraanibändi Bon Jovi on löytänyt uudelle levylleen kantrivaihteen. Countryainekset ovat jopa yllättävän vahvassa nosteessa. Roots-vaihde ei tuo Bon Jovin kiekolle kuitenkaan uutta elämää. Meno on kovin vaisua ja aikuisen miehen seestynyttä fiilistelyä. Bändi on löytänyt kantrimusasta vain pahimman ruikuttamisen, reippaampi countryrock ei kiekolle ole kelvannut.

Lost Highway on vaikea kiekko. Levystä yrittää pitää ja osaltaan tämä onnistuu. Kuitenkin 12 viisun läpikäynti on hikinen urakka. Bändi on unohtanut rajumman rokituksen ja radiosoittorokki tasapaistää kaiken rosoisen ja kulmikkaan. Tarinaa kerrotaan ja Jon Bon Jovin ääni on hallussa mutta virtaa puuttuu. Välillä tuntuu levyn olevan luovuttaneiden miesten tilinpäätös. Kiekon nimibiisi ja Make A Memory sisältävät mukavasti ideaa ja jonkinlaista potkua. Toisella puolella kuulijaa kiusaavat I Love This Town ja One Step Closer-tyyliset keski-ikäiset poppikantrihölkät, joista ei löydy kipinää eikä intohimoa. Bändi on osaltaan hukannut ilon ja elämänmyönteisyyden.

Lost Highway on varmaa ammattilaatua. Countrya on paikoin niin reilusti, että kiekkoa voi suositella kaupallisen kantrin ystäville. Bon Jovi on enemmän countrya kuin Shania Twain. Toisessa vaakakupissa pisteitä laskevat kovin pappamainen asenne ja innostuksen puute. Muutama tiukempi countryrokki olisi pelastanut paljon. Bändin vanhat hittihuudatukset eivät saa Lost Highway-letulta tuoretta seuraa. Tosin tuskin Bon Jovi on lopullisesti hyytymässä countryorkesteriksi.