Yö: Loisto
Yön uuden albumin suhteen mielessä pyörii kysymys, onko se vielä rokkia? Yö on kehittänyt omanlaisensa biisiformaatin, jota kierrättämällä bändi on viime vuosina kerännyt tukevan nipun listahittejä. Loisto luottaa suureen orkesteritaustaan, paisuteltuun ulkomuotoon ja viihteelliseen lähestymistapaan. Rokkipaineet puretaan albumin aloittavaan Kiitos ja Kunnia -siivuun, joka onkin albumin nimibiisin ohella varmaa ja kestävää hittiarsenaalia.
Tosin levyn nimibiisikin kuormitetaan jo raskaalla viihdesokerilla ja taustakuorosta löytyy muutamia päitä. Arjen Kauneus lainaa Maria Lundia Ollin rinnalle - suurilla jousilla vahvistettu viihdepläjäys tavoittelee taivaita. Vuori kuulostaa melkeinpä gospelmusiikilta. Jukka Lewisin laulama On Mennyt Yö jatkaa edellisen tunnelmissa, suorastaan pateettisen kömpelö kertosäe kertoo selvää kieltä Yön sairastamasta mammuttitaudista. Jussi Hakulisen laulama Hän Katoaa kaipaisi rokimpaa sovitusta. Kosketus onnistuu paremmin, vaikka lyriikat laahaavat synkissä vesissä. Kertsissä on kuitenkin poweria ja sovituksessa enemmän rautalankaa. Yö On Minussa tukehtuu jousisoitinten vyöryyn, perinteinen Yö-sovitus antaa livetilanteessa viisulle siipiä. Parrasvalot on yksinkertaisen kaunis ja koskettava viisu.
Loisto on mietteliäs, herkkä ja jopa lievästi synkkä. Ylitsevuotava pateettisuus tukahduttaa yhdessä pauhaavien jousien avulla. Lyriikoissa kosketellaan jopa hengellisiä piirteitä. Sovituksissa etsitään suurta ja massiivista. Loistolla Yö valahtaa kertaheitolla iskelmärockin - ja jopa pullean iskelmämusiikin pariin. Allekirjoittanut ei kuitenkaan väitä albumia heikoksi. Bändi on halunnut vaihtaa lähestymistapaa. Seuraavalla levyllä rokattaan reilummin, toivottavasti. Albumi on kiistatta jylhä ja näyttävän oloinen tekele. Biiseissä on ideaa mutta kokonaisuus kaipaisi rokimpaa sovitustyöskentelyä. Luonnollisesti Loiston valitsema linja vieraannuttaa osan rokkihenkisistä faneista. Lisäksi albumi olisi helpompi tapaus, jos tunnelmat olisivat piirun verran lähempänä aamuyön tunteja. Täältä tulee yö on jo niin kuultu juttu. Puoli pistettä vähenee rokkiuskottavuuden puutteesta.
Tosin levyn nimibiisikin kuormitetaan jo raskaalla viihdesokerilla ja taustakuorosta löytyy muutamia päitä. Arjen Kauneus lainaa Maria Lundia Ollin rinnalle - suurilla jousilla vahvistettu viihdepläjäys tavoittelee taivaita. Vuori kuulostaa melkeinpä gospelmusiikilta. Jukka Lewisin laulama On Mennyt Yö jatkaa edellisen tunnelmissa, suorastaan pateettisen kömpelö kertosäe kertoo selvää kieltä Yön sairastamasta mammuttitaudista. Jussi Hakulisen laulama Hän Katoaa kaipaisi rokimpaa sovitusta. Kosketus onnistuu paremmin, vaikka lyriikat laahaavat synkissä vesissä. Kertsissä on kuitenkin poweria ja sovituksessa enemmän rautalankaa. Yö On Minussa tukehtuu jousisoitinten vyöryyn, perinteinen Yö-sovitus antaa livetilanteessa viisulle siipiä. Parrasvalot on yksinkertaisen kaunis ja koskettava viisu.
Loisto on mietteliäs, herkkä ja jopa lievästi synkkä. Ylitsevuotava pateettisuus tukahduttaa yhdessä pauhaavien jousien avulla. Lyriikoissa kosketellaan jopa hengellisiä piirteitä. Sovituksissa etsitään suurta ja massiivista. Loistolla Yö valahtaa kertaheitolla iskelmärockin - ja jopa pullean iskelmämusiikin pariin. Allekirjoittanut ei kuitenkaan väitä albumia heikoksi. Bändi on halunnut vaihtaa lähestymistapaa. Seuraavalla levyllä rokattaan reilummin, toivottavasti. Albumi on kiistatta jylhä ja näyttävän oloinen tekele. Biiseissä on ideaa mutta kokonaisuus kaipaisi rokimpaa sovitustyöskentelyä. Luonnollisesti Loiston valitsema linja vieraannuttaa osan rokkihenkisistä faneista. Lisäksi albumi olisi helpompi tapaus, jos tunnelmat olisivat piirun verran lähempänä aamuyön tunteja. Täältä tulee yö on jo niin kuultu juttu. Puoli pistettä vähenee rokkiuskottavuuden puutteesta.
Keskustelut (3 viestiä)
Rekisteröitynyt 24.06.2008
17.09.2009 klo 23.50
18.09.2009 klo 18.45
Tässä arvostelussa haiskahti pahasti läpi se, että kun se ei ole rockia niin siitä on annettu miinusta. Ei näin.
Ei softiksessa ole mitään vikaa, mutta kun Valo-levyn jälkeen biisit ovat olleet niin tasotonta imelää siirappischeissea (Rakkaus on lumivalkoinen, voi jumala), niin musiikillisesti että lyriikoiltaan. Sentimentaalikot varmaan tykkää tästä litkutuksesta.
03.02.2012 klo 16.20