Jaa, olikos kuningatar Viktoria merkittäväkin brittimonarkki? Kyllä vain! Elokuva Nuori Victoria selittää perusasiat tekstimuodossa hieman ennen varsinaisia lopputekstejä. Viktorian 60 vuotta kestäneellä hallituskaudella eli viktoriaanisella ajalla Iso-Britannia menestyi ja kehittyi niin materialistisesti kuin sosiaalisestikin. Ennen lopputekstejä katsojalle kerrotaan myös se, että Viktoria todella rakasti puolisoaan miehen kuolemaan saakka. Tämä on erinomaisen tärkeää informaatiota kotimatkalle pureskeltavaksi, sillä muuten olisi ongelmallista ymmärtää, miksei elokuvassa ole juonta tai kantavaa teemaa, vaan kohtauksia, joissa vihjaillaan mitkä olivat kuningattaren prioriteetit ja mikä oli meininki noin muuten siihen aikaan, kun miehet häntä piirittivät. Ehkä myös Timo Koivusalon pitäisi iskeä henkilökuviensa loppuun rautalankaselvitys siitä, miksi kankaalle mitäkin päätyi.

Kovin moderninoloinen Emily Blunt on kuningatar Viktoria, tai elokuvan alussa vasta alaikäinen kruununperillinen. Äiti (Miranda Richardson) ja pahuutta henkivillä pulisongeilla varustettu kätyri (Mark Strong) toivovat pääsevänsä kiinni sijaishallitsijan titteliin, kunhan kuningas Vilhelm IV (Jim Broadbent) kupsahtaa. Viktorian lapsuus esitetään korostetun suojattuna. Arvokas tyttö ei saa rappusia kulkea ilman saattajan kättä. Jos tämä olisi satua, tätä varmaan vielä maustettaisiin juonittelulla: äidillä ja pulisonkimiehellä on ilkeät ilmeet, ehkäpä heillä on mielessä jotain kieroa? Ei, ei. Viktoriasta tosiaan tule hallitsija. Äite ja wolverine kyyläävät taustalla tekemättä mitään mainittavaa, kun Viktoria alkaa vuorovaikuttaa ministerin (Paul Bettany) ja unelmoivan belgialaisprinssin (Rupert Friend) kanssa. Kummalle hänen majesteettinsa sydän alkaa sykkiä? Tästäkö leffa kertoo? Niin tavallaan.

Kuitenkin, jos elokuvaa olisi yhdellä lauseella kuvailtava, kertoisin sen kertovan siitä, kuinka nuoren Viktorian on opittava ymmärtämään, kehen nuoren mutta vaikutusvaltaisen kuningattaren on soveliasta luottaa. Kaikki tahtovat käyttää häntä hyväkseen ja tämä on luonnollista ja asiaankuuluvaa. Viktoria yrittää kovasti olla jämäkkä ja itsenäinen ja kokemattomuuttaan hän tekee joitain virheitä. Erityisempää draamaa tästä ei irtoa. Nimihenkilö jää etäiseksi. Elokuva etenee välillä hyvin hitaasti ja välillä kuukausia kerrallaan ja kaiken aikaa se on tappavan tylsä. Yksi elokuvataiteen hienouksista on se, ettei asioita tarvitse selittää, koska ne voidaan näyttää. Tässä tekeleessä näyttelijät lukevat paljon kirjeitä. Nuorissa naamoissa ei ole vikaa, mutta eipä heihin ehdi kummoisesti kiintyä, kun joutavia tapahtumia alati pikakelataan eteenpäin käytännössä kertojien avustuksella. Broadbent ainoana onnistuu tekemään vaikutuksen niiden minuuttien aikana, joina mahdollisuus lohkeaa.

Vika lienee käsikirjoittaja Julian Fellowesin, joka ei löydä jutun jutua, ei merkkihenkilön sielua. Leffa voisi olla keksimällä keksitty tarina Freedonian fiktiivisestä monarkista ja se olisi tasan yhtä merkityksellinen eli merkityksetön. Tarinankerronta puuroutuu paikoitellen niin kohtalokkaasti, että siitä alkaa olla jo hyötyä! Että siis mitäkö? Puuromainen kerronta nukutti minua kovasti. On kivaa avata silmänsä ja hämmästyä: vau, valkokankaalle heijastetaan parhaillaan luontevalla tavalla kiiltokuvamaisen kaunista romantiikkaa... Ohjaaja Jean-Marc Vallée omaa visuaalista silmää. Elokuva on täynnä perin kauniisti sommiteltuja kohtauksia. Kamera liikkuu ja tarkentaa silkkisesti, rajauksia ja lavasteita on harkittu hetki jos toinenkin. Toisin sanoen tekele toimi visuaalisena taideteoksena, kunhan olin ensin unohtanut mitä soopaa olen katsomassa.

Ymmärrettyäni selitystekstien jälkeen, että leffa oli romanttinen aikuisten oikeasti (eikä vain hämäyksen vuoksi), oli haastavaa muistella miten sekavasti yksinkertaiset asiat onnistuttiin esittämään. Romanttisista komedioista olemme oppineet, että lopussa tarvitaan väärinkäsitys, joka sitten korjaantuu, jotta kimmat ja Peltonen huokaavat oi. Tämä historiallinen draama periaatteessa käyttää samaa temppua, paitsi että väärinkäsityksen sijaan suhteen toinen osapuoli muuttaa persoonallisuuttaan, jotta hän voisi hetikohta todistaa rakkautensa määrän... vääristelemällä kirjoitettua historiaa. Wikipedia on keksitty. Kuinka typerinä katsojia oikein pidetään?

Trailerissa käydään läpi tasan tarkkaan koko elokuva: