Turmion Kätilöt: USCH!
Industrialmeteliä ja dancerytmejä yhdistävä Turmion Kätilöt kyllästyi taannoin riitelemään levy-yhtiönsä kanssa ja laittoi tuoreet viisut netin kautta jakoon kaikelle kansalle. Uuden levy-yhtiökontaktin kanssa siivut pyöräytettiin kesän kynnyksellä myös cd-muotoon. Bändin kolmas kokopitkä kuulostaa lievästi hajanaiselta mutta ehdottomasti tutulta, dancevaikutteet saavat rinnalleen tiukempaa trance-niittausta. Kasarista ja ysäristä poimitaan rusinat pullasta. Turmion Kätilöt on edelleen vähemmän trendikäs ilmestys. Kun kierrätyksen kohteeksi joutuu mm. Kikka-hitti Sukkula Venukseen, hommaa ei voi vetää läpi liian vakavamielisesti. Kahden kielen läpikäynti tuo kokonaisuuteen virtaa, tosin vieras kieli taipuu kovin finengelskan oloisesti.
Minä Määrään on kuin Mokoma olisi innostunut dance-taustoista, levyn nimibiisi lainaa vanhaa 2 Unlimitedin eurohumppabiisiä. Pakanamaan Kartta kulkee myös kasaritunnelmissa. Paha Musta Veri on liikkeellä reippailla tanssitossuilla, säröä ja rautalankaa säästämättä. Destination Hades testaa Jarre-fiilareilla kunnes humppametalli alkaa takoa reikää tajuntaan - vähemmän säröä, reilummin konebiittiä. Tosin viisu vaihtuu vauhdissa tajuttoman tykkiin metallihippaan nimeltä Kuoleman Päivä - rässidancea? Kuin Kotiteollisuus harrastaisi studiossa eurodance-bileitä. Arise messuaa englannin puheella, isku tuntuu ja liikuttaa jäseniä - päivän raskain rässidance. Sukkula Venukseen käännetään ulkomaan puheelle ja viisu esittelee itsestään aivan uuden perverssin puolen.
Turmion Kätilöt onnistuu hienosti säätämään raskaan turpaanvedon ja dance-biitin toimivaksi konemeteliksi. Terävöittynyt biittiosasto tekee selvää jälkeä ja bändin uran paras albumi on valmis. Turmion Kätilöt on kaukana vitsistä, bändiä kehtaa jo suositella ulkomaan pelikentille. Teräksisen rajun mutta tanssijalkaan tarttuvan materiaalin voisi kuvitella kelpaavan vaikka Saksan tummanpuhuvan ebm-suunnan raskaamman suunnan ystäville. Tosin bändi on edelleen enemmän tehdasromumetallia kuin mitään muuta. Vaikka vieraan kielen ulosanti tökkää korvaan, Turmion Kätilöt ottaa harppauksen hiekkalaatikolta isojen poikien saunaleikkeihin. Tosikot ja kiristävän pipon omistajat voivat jättää levyn suosiolla väliin.
Minä Määrään on kuin Mokoma olisi innostunut dance-taustoista, levyn nimibiisi lainaa vanhaa 2 Unlimitedin eurohumppabiisiä. Pakanamaan Kartta kulkee myös kasaritunnelmissa. Paha Musta Veri on liikkeellä reippailla tanssitossuilla, säröä ja rautalankaa säästämättä. Destination Hades testaa Jarre-fiilareilla kunnes humppametalli alkaa takoa reikää tajuntaan - vähemmän säröä, reilummin konebiittiä. Tosin viisu vaihtuu vauhdissa tajuttoman tykkiin metallihippaan nimeltä Kuoleman Päivä - rässidancea? Kuin Kotiteollisuus harrastaisi studiossa eurodance-bileitä. Arise messuaa englannin puheella, isku tuntuu ja liikuttaa jäseniä - päivän raskain rässidance. Sukkula Venukseen käännetään ulkomaan puheelle ja viisu esittelee itsestään aivan uuden perverssin puolen.
Turmion Kätilöt onnistuu hienosti säätämään raskaan turpaanvedon ja dance-biitin toimivaksi konemeteliksi. Terävöittynyt biittiosasto tekee selvää jälkeä ja bändin uran paras albumi on valmis. Turmion Kätilöt on kaukana vitsistä, bändiä kehtaa jo suositella ulkomaan pelikentille. Teräksisen rajun mutta tanssijalkaan tarttuvan materiaalin voisi kuvitella kelpaavan vaikka Saksan tummanpuhuvan ebm-suunnan raskaamman suunnan ystäville. Tosin bändi on edelleen enemmän tehdasromumetallia kuin mitään muuta. Vaikka vieraan kielen ulosanti tökkää korvaan, Turmion Kätilöt ottaa harppauksen hiekkalaatikolta isojen poikien saunaleikkeihin. Tosikot ja kiristävän pipon omistajat voivat jättää levyn suosiolla väliin.
Keskustelut (4 viestiä)
Rekisteröitynyt 24.06.2008
28.07.2009 klo 23.12 1
Rekisteröitynyt 22.04.2007
28.07.2009 klo 23.31
Ei kyllä ole bändin paras albumi. Suurin osa biiseistä tällä levyllä todellakin ovat hieman liian "rässidancea", jotka eivät pahemmin jää mieleen. Kätilöt mielestäni parhaimmillaan juuri silloin kun he ovat "vähemmän säröä, reilummin konebiittiä" -tasolla, kuten edelliset albumit. Siis loistava levyhän tämä on ja ansaitsee kaikki neljä tähteään, mutta aiempi TK:n tuotanto hakkaa tämänki levyn täysin.
Eriävä mielipide.
Itse en ole pahemmin edellisistä levyistä piitannut. Muutama hassunhauska, muutama hyvä ja loppu kuraa kuvaa aika pitkälti yhtyeen tuotantoa. U.S.C.H sitten räväytti jättipotin meikäläisen silmille, joka biisi oli toistaan kovempi, mm. nimibiisi, Minä Määrään ja Hades ovat ne jyräävimmät. Mitään biisiä ei voi kuunnella hiljaa, vaan kajarit saavat kyytiä kun jytä pääsee käyntiin.
Ehdottomasti paras albumi bändiltä, suuri positiivinen yllätys ja todellakin ansaitsee jopa neljä puoli tähteä minulta. Sekoilu ja vinkeät ideat ovat edelleen läsnä ja lisääntynyt englannin kielen käyttö ei vaivannut ainakaan minua kun kerta artikulaatio pelaa.
Kaunisto tokaisikin sopivasti:
Turmion Kätilöt on kaukana vitsistä, bändiä kehtaa jo suositella ulkomaan pelikentille.
Ensimmäistä kertaa kyselinkin parilta kaveriltani, että ovatkos kuulleet Turmion Kätilöiden uusinta ja yhtä hämmästyneinä kuin minä tykitimmekin uusinta levyä jokusen pitkän tovin. Viriävällä mielenkiinnolla odottelen lisää :)
Rekisteröitynyt 13.08.2007
29.07.2009 klo 22.30
Noh, pidin arvostelusta mutta ''industrialemeteli ja konemeteli'' ei mielestäni aivan sovi tähän...
(kysykää esimerkkiä jos vain kiinnostaa).
EDIT: johtuikohan linkeistä?
08.09.2009 klo 11.52