Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Ensi-ilta: | 17.07.2009 |
Genre: | Draama, Fantasia, Trilleri |
Ikäraja: | 11 |
Kuitenkin täytyy sanoa, että ison yllätyksen järjestit, ohjaaja David Yates. Yates ohjasi Feeniksin killan ja sai vastuulleen loputkin elokuvat. Mielestäni osuvampi palkinto olisi ollut kalossin kuva takapuoleen. Feeniksin kilta on paikoin tylsä, paikoin kömpelö; muutamat repliikit ja asioiden esittelyt eivät tule luontevasti. Kilta ei ole huono elokuva varsinkaan raskassoutuisen lähdemateriaalin huomioiden, en vain tuntenut, että Yates sai aikaan mitään, mihin kuka tahansa Renny Harlin ei olisi kyennyt. Puoliverinen prinssi sen sijaan saattaa olla jos nyt ei paras, niin kypsin ja hallituin velhoista tehty elokuva koskaan eli ikinä. Aiemmista osista löytyy tuikkusäteitä ja valopalloja ja hirviöitä. Tässä osassa rakastetut hahmot puhuvat toisilleen kiireettömästi ja tunteellisina.
Alkuperäinen rehtori Dumbledore, Richard Harris, kuoli Salaisuuksien kammion jälkeen. Arvostan kahta ensimmäistä leffaa jänninä lasten seikkailuina, enkä voi sietää sitä, kuinka Dumbledoresta tuli kolmannen filmin myötä kylmä, kolkko ja jokseenkin persoonaton. Vasta Puoliverisessä prinssissä uudelle Dumbledorelle annetaan riittävästi tekemistä, jotta Sir Michael Gambon saa ylipäätänsä tilaisuuden todistaa osaavansa jotakin. Dumbledore tapaa Harryn ennen lukuvuotta tahtoessaan esitellä julkkisoppilaan turhamaiselle professori Kuhnusarviolle, joksi ei voisi kuvitella muita kuin Jim Broadbentin. Dumbledore uskoo Kuhnusarvion salaavan tärkeää Voldemortiin liittyvää muistoa, joten hän käyttää Harrya agenttinaan. Varsinainen tarina on tämä, vaikka paljon muutakin on meneillään. Kiusaajapoika Draco Malfoy itkee elämäänsä, sillä Voldemort on antanut hänelle tehtävän. Tom Feltonin elitistisen arjalainen olemus on sekä pelottava että sääliä herättävä. Kouluammuskelut tulevat väkisinkin mieleen.
Ajat ovat pimeät ja Tylypahkassa tuntuisi olevan meneillään se sellainen mielentila, että hitto, jos kuolemme kohta, minä en ainakaan neitsyenä lähde. Ehkei sentään, mutta huomattava osa elokuvasta keskittyy Harryn, Hermionen ja Ronin rakkaussotkuihin. Daniel Radcliffe, Emma Watson ja Rupert Grint ovat kehittyneet näyttelijöinä ja kukin tekee jotain uutta palkkansa eteen. Draama toimii, komedia toimii, lähes jokainen kohtaus napauttaa oikeaa hermosäiettä. Kun tällainen sarja synkistyy ja lähenee loppuaan, tunteelliset kohtaukset kuuluvat asiaan. Yksi elokuvan rehellisimmistä ja herkimmistä kohtauksista ei kuitenkaan liity mitenkään dramaattisiin juonenkäänteisiin, vaan Harryn ja Hermionen arkisiin sydänsuruihin. Puoliverinen prinssi on ensimmäinen elokuva sitten kakkosen, jossa kirjan sielu heijastuu kankaalle - ja tällä kertaa kirja on huomattavasti parempi. Sarjassa on usein sorruttu pinoamaan kohtauksia peräkkäin satunnaisperiaatteella ja yhtä usein painopiste on ollut pelkässä tarinassa, ja siksi on erityisen suuri nautinto, kuinka luontevasti Puoliverinen prinssi virtaa eteenpäin synkistelyn ja hömpän välillä ja muutenkin.
Puoliverinen prinssi ei varsinaisesti ole itsenäinen seikkailu, tai edes seikkailu. Niin kirja kuin elokuvakin keskittyvät pohjustamaan päätösosaa Kuoleman varjelukset, jossa sattuu ja tapahtuu. Puoliverisen prinssin jättiläisbudjetti ei näy kunnianhimoisessa paukkumisessa, vaan lähinnä näyttelijälahjakkuuksien määrässä ja tarpeellisten tehosteiden ja lavasteiden asianmukaisessa toteutuksessa. Luolaan sijoittuva lyhyt loppuhuipennuksen korvike on vakuuttava, mutta en ylistäisi monella sanalla visuaalista toteutusta, vaan Harryn ja Dumbledoren vuorovaikutusta.
Jos uusi Star Trek on ammattikoulun kovin jannu, uusi Terminator potkittiin pihalle peruskoulusta ja uusi Transformers asuu erityisessä asuntolassa, Puoliverinen prinssi ansaitsi stipendin yliopistoon. Jos Yates pitää luomistaan standardeista kiinni ja muistelee hieman miten nättejä tehosteita Feeniksin killan lopussa nähtiin, kaksiosainen Kuoleman varjelukset tulee olemaan ylvästä kuin itseoppineisuus; tai selkeämmin ilmaisten melkoista ilotulitusta silmille ja selkäytimelle. Sääli vain, miten moni asia (Dobby!) on pilattu peruuttamattomasti kiehtovan tyylikkäissä, mutta auttamattoman ontoissa osissa 3-5.
Keskustelut (26 viestiä)
Rekisteröitynyt 15.11.2008
16.07.2009 klo 17.24
Rekisteröitynyt 10.04.2007
16.07.2009 klo 17.35
Rekisteröitynyt 10.04.2007
16.07.2009 klo 18.15
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
16.07.2009 klo 19.04 1
Kaikissa aikaisemmissa elokuvissa olen minäkin sortunut lähinnä valittelemaan sitä, miten elokuvat kahlaa yksittäisiä kohtauksia kirjoista läpi todella kovaa tahtia ja mielestäni ehdottomasti mainitsemisen arvoisia kirjojen kohtia jätetään pois typerämmän hömpän ja ohjaajien omien keksintöjen tieltä. Tuntuu, että jokainen leffa olisi kaivannut vähintään tunnin lisää materiaalia ja ehkä hieman aikuisemman otteen, tai ainakin minä olen yrittänyt kuvitella kirjojen tapahtumat suhteellisen vakavina ja synkkinä lähes alusta alkaen... vaikka aika leppoisa tarinahan tämä.
Mutta mutta, katsomaan on joka tapauksessa mentävä, olisi JariPee antanut sitten 0,5 tai 5 tähteä. Jostain syystä Potterin maailma ja elokuvien lavastukset vetävät täysillä puoleensa, vaikka elokuvina ensimmäinen mieleen tuleva sana on "raiskaus".
Rekisteröitynyt 25.07.2007
16.07.2009 klo 19.53
Rekisteröitynyt 22.04.2007
16.07.2009 klo 20.21
Noh, muutenkin ajattelin käydä katsastamassa. Tähän asti kolmas elokuva oli paras ja skidinä sarja oli erittäin in, joten velvollisuudesta käyn lävitse vaikka viimeiset kirjat oli silsahkoa.
16.07.2009 klo 21.33
Kai tämäkin pitää sitten katsastaa.
You know you want to.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.07.2009 klo 22.08
Kai tämäkin pitää sitten katsastaa.
Pitää pitää. Ihan vaikka pelkän Hermionen takia. 8)
Rekisteröitynyt 14.10.2008
16.07.2009 klo 22.09
Lopusta jäi tosiaan se kovin kliimaksi puuttumaan ja muutenkin leffa oli vähän ponneton. Mutta jos tämä oli vasta pohjustus, odottelen viimeisiä osia hyvin mielin.
Rekisteröitynyt 23.06.2008
17.07.2009 klo 01.09
Ennen kesän loppua täytyy käydä katsomassa. Must resist warez...
Rekisteröitynyt 07.08.2007
17.07.2009 klo 10.06
Kai tämäkin pitää sitten katsastaa.
Pitää pitää. Ihan vaikka pelkän Hermionen takia. 8)
Kotona katottaessa voit fapata sentään rauhassa.
17.07.2009 klo 15.01
Rekisteröitynyt 17.09.2007
17.07.2009 klo 18.01
E: Kävin tänään ensi-illassa ja agreen kyl Peltosen kaa.
18.07.2009 klo 05.37
Rekisteröitynyt 04.01.2008
18.07.2009 klo 22.18
18.07.2009 klo 23.55
Elokuva oli hyvä. Uskokaa pois, kukaan ei ole siitä yllättyneempi kuin minä. Harppaus vitososasta (mielestäni toistaiseksi huonoin HP-leffa) on käsittämätön, ottaen huomioon ettei ohjaajakaan ole vaihtunut. Kannattaa kyllä tsekata, jos Potteri yhtään kiinnostaa, tuntuisi ainakin minusta typerältä jättää juuri tämä osa välistä jos muut on käynyt katsomassa, kyseessä kun on selvästi ainakin kaksi viimeisintä täysin rökittävä teos.
Tähtiä antaisin itse sellaiset kolme ja puoli.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
20.07.2009 klo 22.13
4/5
23.07.2009 klo 21.41
25.07.2009 klo 23.16
Rekisteröitynyt 26.06.2007
26.07.2009 klo 11.47
26.07.2009 klo 14.28
& Samaa mieltä Maindin kanssa.
Leffa oli täys paska verrattuna niihin mitä oon nähny (eka ja toka). Oli tosi synkkä ja sekava. Sitä odotti aina, että missähän vaiheessa se leffa alkaa kunnolla, mutta sitä ei ikinä tullut. Sitä samaa paskaa alusta loppuun.
Synkkyys saatto johtua siitä, että katoin telesync version siitä, koska olen internet-rikollinen :(.
Rekisteröitynyt 20.03.2008
27.07.2009 klo 18.58
Rekisteröitynyt 11.04.2007
27.07.2009 klo 22.42
Tykkäsin siitä, miten tällä kertaa elokuvassa puhellaan rauhassa eikä haudata kaikkea armottoman tehostetykityksen alle. Jotain kirjojen lämpimästä ja positiivisesta fiiliksestä saatiin vangittua valkokankaalle.
Tyhmää muuten valittaa siitä, että jätetään joitain kirjan tapahtumia pois. Parempi tehdä nimenomaan elokuvaa kuin jonkunlaista kamera-ajoa kirjan sivujen lävitse.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
29.07.2009 klo 01.06
...vaan oli elokuva silti ihan kiva ja itsekin pidän sitä sarjan parhaimmistona. Sitä paitsi jaksoihan leffan jo katsoa silkasta silmän ilosta, olen vääräuskoinen eikä kyseessä ole Emma Watson, vaan Bonnie Wright. :P
01.08.2009 klo 13.29
01.07.2010 klo 14.20
Ei siinä, oon kova Harry Potter-fani, mutta petyin vähäsen ite Puoliveriseen prinssiin. Se on typistetty, jätetty kohtauksia pois, muunneltu niitä. Mutta ei siinä. Kyllä se on ihan hyvä. Mutta ainoastaan _sun_ arvostelun perusteella en ehkä menisi.
Kirjoita kommentti