Suicide Silence: No Time To Bleed
Jenkkiläinen extreme-metalliakti Suicide Silence jatkaa brutaalin mutta hovikelpoiselta kuulostavan deathcoren parissa. Metalcoren ja death metallin ristisiitos grindcoren blastniittauksella koristeltuna, mureaa! Bändin debyytti kaahasi minkä ehti, liikaakin ja soundeissakin oli sanomista. No Time To Bleed ei jätä soundien osalta kysymysmerkkejä, raskas on painavaa ja riffeissä ei tunneta painorajoja - vokaaleilla tapetaan niin normi -kuin örinäkertoimella. Paikoin bändin ulosantia voisi verrata grindcoren löytäneen Lamb Of Godin tuotokseksi tai deathiin innostuneen Slipkontin kokeiluksi. Tosin varsinainen grindcore jää vähemmälle, runnova brutaaliruhjonta tekee kipeää vähemmälläkin halonhakkuulla.
Vaikka bändi on edelleen äärimmäinen metelikokemus, selkeät soundit ja tuimat riffit antavat tarttumapintaa myös perinteisemmän modernin metallin ystävälle. Suicide Silence ei ole liian kiero laajemmankin yleisön fanituskohteeksi. Levyn avaava Wake Up runnoo kovalla asenteella ja coremaisella irvistyksellä mutta Lifted kelpaa varmasti tuoreemman metalcoren faneille. Smoke on kiekon pahimpia väkivaltahetkiä, sopii mahtavasti Saw-coreleffojen soundtrackiksi. Something Invisble päästää grindcoren irti. Suffer ryskii kuin Slipknot. Your Creations on päivän nopein. Genocise on albumin tykein asennetuokio.
Albumin tuottajana on toiminut Machine, joka on säätänyt soundeja mm. Lamb Of Godille, Fall Out Boylle ja Lostprophetsille. Machinen tuotannosta homma ei jää puolitiehen. Loppua kohden albumi jämähtää oman raskautensa vangiksi mutta bändi kuulostaa kuitenkin esikoistaan aikuisemmalta ja huomattavasti tehokkaammalta. Jos esikoinen oli pikaruokaa, No Time To Bleed leikittelee raskauden ja brutaalin turpaanvedon sekä hidastusmutkien välillä. Äärimmäiset tehot kaipaisivat oikeastaan paria joukosta erottuvaa siivua. Nyt Suicide Silence hakkaa naulaa päähän 32 minuutin ajan - työkalu ei vaihdu ja leka lyö toistuvasti samaan kohtaan. Kuitenkin, Suicide Silence on kaukana emotionaalisesta metallista. Ennemminkin voisi puhua "naula päähän" -metallista.
Vaikka bändi on edelleen äärimmäinen metelikokemus, selkeät soundit ja tuimat riffit antavat tarttumapintaa myös perinteisemmän modernin metallin ystävälle. Suicide Silence ei ole liian kiero laajemmankin yleisön fanituskohteeksi. Levyn avaava Wake Up runnoo kovalla asenteella ja coremaisella irvistyksellä mutta Lifted kelpaa varmasti tuoreemman metalcoren faneille. Smoke on kiekon pahimpia väkivaltahetkiä, sopii mahtavasti Saw-coreleffojen soundtrackiksi. Something Invisble päästää grindcoren irti. Suffer ryskii kuin Slipknot. Your Creations on päivän nopein. Genocise on albumin tykein asennetuokio.
Albumin tuottajana on toiminut Machine, joka on säätänyt soundeja mm. Lamb Of Godille, Fall Out Boylle ja Lostprophetsille. Machinen tuotannosta homma ei jää puolitiehen. Loppua kohden albumi jämähtää oman raskautensa vangiksi mutta bändi kuulostaa kuitenkin esikoistaan aikuisemmalta ja huomattavasti tehokkaammalta. Jos esikoinen oli pikaruokaa, No Time To Bleed leikittelee raskauden ja brutaalin turpaanvedon sekä hidastusmutkien välillä. Äärimmäiset tehot kaipaisivat oikeastaan paria joukosta erottuvaa siivua. Nyt Suicide Silence hakkaa naulaa päähän 32 minuutin ajan - työkalu ei vaihdu ja leka lyö toistuvasti samaan kohtaan. Kuitenkin, Suicide Silence on kaukana emotionaalisesta metallista. Ennemminkin voisi puhua "naula päähän" -metallista.
Keskustelut (5 viestiä)
Rekisteröitynyt 23.07.2007
15.07.2009 klo 01.17
23.07.2009 klo 01.28
28.07.2009 klo 02.59
Tämä mitään metallia ole nähnytkään.
11.10.2009 klo 20.54
Kuuntelit jotain mikki hiiri soundtrackkia.
26.02.2011 klo 10.59