Kristian Meurman: Galaksi
Kristian Meurman jatkaa kolmannella albumillaan tiellä, joka vertautuu vahvasti Idols-kanssakilpailija Jani Wickholmin valitsemaan linjaan. Osaava nuori mies on reilusti kevyemmän tien kulkija, iskelmärock ja tunnelmalliset balladihehkutukset sujuvat Meurmanilta sujuvasti. Kun biisinsorvaustaitoa löytyy omasta taskusta, uran avaimet ovat pitkälti miehen omissa käsissä. Albumi on suoraa jatkoa Meurmanin edelliseen rieskaan, varmuus linjan jatkumisesta on sen suurin uutinen. Aikuiseen makuun sovitettu ja tuotettu albumi on yllätyksetön, mutta myös ammattitaitoinen ja harkittu kokonaisuus. Radio Nova ja Iskelmäradio kiittävät.
Sinkkunakin julkaistu Tummat syvät veet ja Vanha sielu luisuvat ruikuttamisen puolelle - Meurman synkistelee turhankin ranteet auki -fiilareissa. Biiseissä on kuitenkin kertosäkeiden kohdalla ideaa. Poikkikadun seireeni on reilummin rock, vaikka tuotanto painaa skebaosaston mahdollisimman munattomaksi. Jäätiköt sulaa unohtaa synkistelyn ja tekstissä sivutaan päivänpolttavaa aihetta. Joku muu on reilusti pop ja tutunoloinen kertosäe koukuttaa. Janvier on pakollinen ranskankielinen viihdepala, tosin Meurmanin ääni sopii tunnelmaan luontevasti. Tyttö Ratanakirissä kulkee yhä valoisammalle tielle, letkeä nytkyttely sytyttää auringon taivaalle - tosin lyriikat kompuroivat kovin alleviivaavasti. Albumin nimibiisi on ehdottomasti levyn parasta kolmannesta, kaunis balladi on ilmiselvä pikkuhitti.
Meurmanin tuore levy ei rokkihemmolle näytä kuin vaisua poppiviisuilua. Kristianin kohderyhmä löytynee kevyemmän linjan harrastajista. Jos Kristian saa tasaisesti muutamia listamenestyjiä, miehelle voi povata pitkää muusikon uraa. Meurmanin esittämän musiikin suhteen ikävuosien kertyminen ei ole huono asia, vaan uskottavuutta lisäävä tekijä. Tärkeintä on kuitenkin, että Kristian seisoo pystypäin valitsemallaan tiellä. Mies ei yritä miellyttämisen ja rahan vuoksi vetää pakkorokkia, vaan tekee itsensä näköistä uraa. Muutaman vuoden kuluttua Kristian voisi tarttua Loirin tuotantoon - mies muistetaan edelleenkin mahtavasta Lapin kesä -tulkinnastaan.
Sinkkunakin julkaistu Tummat syvät veet ja Vanha sielu luisuvat ruikuttamisen puolelle - Meurman synkistelee turhankin ranteet auki -fiilareissa. Biiseissä on kuitenkin kertosäkeiden kohdalla ideaa. Poikkikadun seireeni on reilummin rock, vaikka tuotanto painaa skebaosaston mahdollisimman munattomaksi. Jäätiköt sulaa unohtaa synkistelyn ja tekstissä sivutaan päivänpolttavaa aihetta. Joku muu on reilusti pop ja tutunoloinen kertosäe koukuttaa. Janvier on pakollinen ranskankielinen viihdepala, tosin Meurmanin ääni sopii tunnelmaan luontevasti. Tyttö Ratanakirissä kulkee yhä valoisammalle tielle, letkeä nytkyttely sytyttää auringon taivaalle - tosin lyriikat kompuroivat kovin alleviivaavasti. Albumin nimibiisi on ehdottomasti levyn parasta kolmannesta, kaunis balladi on ilmiselvä pikkuhitti.
Meurmanin tuore levy ei rokkihemmolle näytä kuin vaisua poppiviisuilua. Kristianin kohderyhmä löytynee kevyemmän linjan harrastajista. Jos Kristian saa tasaisesti muutamia listamenestyjiä, miehelle voi povata pitkää muusikon uraa. Meurmanin esittämän musiikin suhteen ikävuosien kertyminen ei ole huono asia, vaan uskottavuutta lisäävä tekijä. Tärkeintä on kuitenkin, että Kristian seisoo pystypäin valitsemallaan tiellä. Mies ei yritä miellyttämisen ja rahan vuoksi vetää pakkorokkia, vaan tekee itsensä näköistä uraa. Muutaman vuoden kuluttua Kristian voisi tarttua Loirin tuotantoon - mies muistetaan edelleenkin mahtavasta Lapin kesä -tulkinnastaan.
Keskustelut (5 viestiä)
24.06.2009 klo 12.57
Meurmanin bändin jonkinlaisena pomona katson oikeudekseni kirjoittaa pariin tomittajan mainitsemaan asiaan kommentin: viittaus tuotantoon "Poikkikadun seireeni" kitaroiden kohdalla on hyvin totta mutta tiedoksi kaikille, että tuottaja Meurman olisi kappaleesta mieluusti hieman rokimman tuottanut mutta levy-yhtiö jarrutteli - ja ehkä aiheesta, sillä näin biisi istuu kokonaisuuteen paremmin. "Janvier" ei ole pakollinen ranskankielinen viihdepala, vaan se koettiin sopivaksi kokonaisuuteen. Biisi on alun perin tehty ranskaksi eikä tuntunut luontevalta sitä suomentaa, vaikka sitäkin mietittiin - juuri siksi, ettei näitä oletuksia "ranskakiintiöstä" tulisi. :)
24.06.2009 klo 15.47
25.06.2009 klo 01.57
28.06.2009 klo 10.44
29.06.2009 klo 22.41