Eikä sitten riidellä tänä viikonloppuna. Enkelit ja demonit on jatko-osa elokuvalle Da Vinci -koodi. Dan Brownin alkuperäisromaanien järjestys on toki päinvastainen. Kumma juttu, jos leffauutuus aiheuttaa tämän kummempaa hämmennystä, vaikka etukäteen on arvailtu, että katolilaiset ottavat uskontoa käsittelevästä elokuvasta nokkiinsa. Toisin kuin monen katsojan yleissivistystä, maalaisjärkeä ja hengellistä vakaumusta loukannut Da Vinci -koodi, Enkelit ja demonit ei ole mitään sen vaarallisempaa kuin jumalattoman tyhmä ison budjetin viihdepläjäys. Da Vinci -koodi oli kaikkine tökeröine virheineen ja valheineen vuoden 2006 ylivoimaisesti huonoin elokuva. Olin sitä mieltä sen nähtyäni ja olen sitä mieltä nyt. On saavutus tuottaa jatkoa samalla porukalla ja saada katsoja viihtymään.

Molempien elokuvien sankari Robert Langdon ei ole ihminen, vaan Tom Hanksilta etäisesti näyttävä robotti, joka tietää kaiken mahdollisen muinaisista salaisuuksista ja symboleista. Hänen ei ole mahdollista tietää asioita, joita voi tutkia ainoastaan Vatikaanin arkistossa. Pääsyä arkistoon ei heru, mutta ammattilaismiehen apu kelpaisi kyllä, kun Vatikaania uhkaavat terroristit väittävät edustavansa satoja vuosia sitten kuihtunutta salaseuraa Illuminatia. Paavi on kupsahtanut. Illuminati kaappaa neljä seuraajaehdokasta ja lupaa tappaa nämä tunnin välein näyttävin rituaalein - ja lopuksi räjäyttää koko Vatikaanivaltion - käyttäen apunaan pari minuuttia sitten keksittyä antimateria-tuubia - joka näyttää limudiscon lavasteen barbie-versiolta.

Langdon, antimateriaa kehitellyt hemaiseva muija ja kokoelma uskovaisia pollareita joutuvat paneutumaan taidehistoriaan ja symboleihin ymmärtääkseen, missä seuraava kardinaali murhataan. Illuminati toimii kuten Batmanin arkkivihollinen Arvuuttaja. Pyhä jysäys, Batman! Tajusin juuri, että Illuminati tahtoo meidän tietävän, että meillä on viisi minuuttia aikaa ehtiä toiselle puolelle Vatikaania löytämään salainen luukku, jonka vieressä on Illuminatin kumartamaan peruselementtiin viittaava patsas! Menoksi! Tidi-didi-tidi-didi-batmaan! Tarina on täyttä tuubaa suoraan hanurista, mutta on herkullista, kuinka suurella vaivalla tuuba ja hanuri on naamioitu selloksi ja viuluksi. Hanks ja kumppanit heittävät vakavalla naamalla läppää historiallisista faktoista ja hölynpölystä. Alkupuolella leffa syyllistyy Da Vinci -koodista tuttuun romaanimaiseen jaaritteluun, mutta oikea tempo löytyy jo ennen puoliväliä. Selittely ja eteenpäin säntäily kuoromusiikin pauhatessa ovat tasapainossa. 138 minuuttia kuluu siivillä.

Katolilainen, joka ei suostu perehtymään kirkkonsa historiaan, saattaa pahastua Enkeleistä ja demoneista. Elokuva kritisoi miedosti muutamia järjestäytyneen ja korruptoituneen uskonnon epäkohtia, mutta esittää aidon uskon myönteisenä, elämää rikastuttavana asiana. Langdon on ateisti, mutta tuskinpa edes vihtahousuateistit saavat pakanallisia orgasmejaan puunaamaisen tietosanakirjan vakaumuksesta, jota mies melkein häpeää. Elokuva käsittelee myös uskon ja tieteen suhdetta. Illuminati oli aikanaan kirkon mopottamien tiedemiesten kerho. Tieteen tukahduttamisesta fantasioivat uskovaiset hölmöläiset tuomitaan ohimennen. Huomionarvoisempaa on, kuinka selkeästi esille nostetaan se näkökulma, etteivät tiede ja uskonto ole ristiriidassa keskenään. Fiksu ja kypsä veto popcorn-hömpältä.

Erään raamatullisen mittakaavan kohtauksen pohjattomassa typeryydessä on jo jotain kaunista. Kohtaus menee liian pitkälle, sitten vielä pidemmälle, eikä se edes ole loppuhuipennus. Kirjaimellisesti en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Elokuvan täyteläinen hölmöys, tai sanotaanko että pimeys - pimahtanut pimeys -, ei kumpua pelkästään tarinasta, vaan myös ohjaaja Ron Howardin ammattitaidosta. Enkelit ja demonit on hyvin pitkälti Die Hard – koston enkeli (tai 12 Rounds) vähemmällä toiminnalla. Howard kuitenkin käyttää vain laadukkaita näyttelijöitä ja hyvää musiikkia, kuvaa tyylillä kaunista arkkitehtuuria ja luo väkevän tunnelman kardinaalien kokoukseenkin, puhumattakaan muutamista synkän sadistisista kohtauksista. Järjettömälle miniydinpommitörttöilylle on annettu kaikki laatuelokuvan merkit sanoma mukaanlaskien. Enkelit ja demonit ei ole ontto taikka arvoton, vaan ikään kuin älykäs ja karismaattinen paavi, jolla on pellenenä, pelivelkoja ja kulkuneuvona kengurukeppi.