Oulun seudulta löytyvä Murena jatkaa kakkosrieskallaan Stam1nan jalanjäljissä, oikeammin velipuolena. Bändien välille on paikoin vaikea virittää raja-aitaa, mistä alkaa Murena ja mihin päättyy Stam1na. Eihän tässä väitetä Stam1nan patentoineen viisasten kiveä mutta kovin ovat veljekset samoilla apajilla. Murenan tuore rieska harrastaa laajemman kokonaisuuden hallintaa, kolmeen näytökseen jaettu paketti etenee osaavasti System Of A Down -tyylisen jakomielisen koukerometallin parissa. YUP-kuvioita on mausteeksi ja välillä bändi onnistuu tavoittamaan CMX:n hittikertoimen. Mutta ne Stam1na-viittaukset, allekirjoittaneen korviin naapurilaina osuu turhan koruttomasti.

Eihän Murenan ilmeikkäässä laukkahevissä mitään vikaa ole. Bändi hallitsee teknisen puolen ja osaamista on havaittavissa myös kokonaisuuden hallinnassa. Muutamien biisien kertosäkeet koukuttavat vaativasti. Ulosanti on kuitenkin suhteellisen siistiä. Ripaus Pohjoisen hulluutta ja kunnon Radiopuhelimet-asennetta voisi olla levyn sytyttävä tekijä. Murena kuulostaa pikkunäppärältä ja paikoin bändi sotkeutuu omiin koukeroihinsa - biisit jäävät pelkiksi hahmotelmiksi. Luvattoman paljon hyviä ideoita jätetään solmimatta kokonaisuuden saumattomiksi osiksi. Kuuntele vaikka siivu nimeltään Kolme Maailmaa - kaikki toimii ja riffi potkii mutta homma on lievästi hengetöntä ja lainamateriaalin tuoksu on vahva.

Murenan pitäisi saada reilummin omaa naamaa peliin. Reilumpi irvistys ja hampaiden kiristys voisi tuoda uutta ilmettä - lisää hulluutta. Miksi bändin pitäisi tyytyä olemaan siistimpi versio Stam1nasta? Jos pitäisi valita, soppaan voisi lisätä tuiman annoksen Mokomaa. Katoamispiste kärsii myös lievästi keinotekoisesta konseptiajattelusta. Kahtalaisuuden Kurimus ja albumin nimibiisi ovat kieltämättä loistavia siivuja.