Nimeni on Bruce
Ensi-ilta: | 22.04.2009 |
Genre: | Kauhu, Komedia |
Ikäraja: | 13 |
Campbell kärrätään pieneen tuppukylään. Synttäriyllätystä epätoivoisesti odottava miesparka käsittää asiat itsekin hieman väärin, ja tässähän sitä materiaalia sitten onkin 80 minuutin tarpeiksi, kun varsinaista tappelua tarpeeksi kauan lykätään. Campbellin itse ohjaama pienen budjetin pläjäys on samaan aikaan jotenkin surullinen kyhäelmä ja kuitenkin tasaisesti hymyilyttävä, rento pätkä, joka yrittää kovasti olla ja onkin katsojan kaveri. Kovan luokan fanittaminen voi olla näkymiä avartava harrastus: montaa kummallista elokuvaa ei tulisi ollenkaan katsottua ilman sitä omaa idolia. Tällainen elokuva Nimeni on Bruce ei ole. Campbell ihan vain rehellisesti rahastaa nimellään, joka merkitsee jotakin, kuten muillakin tähdillä.
Rahastaminen on ainakin suhteellisen rehellistä. Kauhukomediana Nimeni on Bruce on kevyempää kamaa kuin tietyt 80-luvun lastenelokuvat, lukuunottamatta rankkaa kiroilua ja puolustuskyvyttömien ajoittaista mukilointia. Pari päätä irtoaa ja tekoverta käytetään noin desi, mutta mistään splatterista ei ole kyse. Kiinalainen kummitus on tarkoituksella muovinen ja nolo, mikä on ontuva tyylivalinta. Fiktiivisen elokuvatähtemme ammatin puolesta kohtaamista luola-alieneista on täytynyt tehdä vielä muovisempia ja nolompia kontrastin vuoksi, joten touhu tuntuu vähän tekemällä tehdyltä.
Vitsiä väännetään muun muassa törmäilystä, eritteistä, homoista ja sovinismista. Pääherkun virkaa toimittaa röyhkeä, sellaisilla sanoilla kuin groovy ja boomstick maustettu dialogi, jollaisen lausumisessa Campbell on omaa luokkaansa. Campbell on moitteeton ja luotettava koomikko, mutta eipä hän kulttimainetta sen vuoksi ansainnut, vaan koheltamalla kahjommin kuin piirroshahmot. Tästä suorituksesta, kuten koko elokuvastakin puuttuu energia, meno ynnä meininki. Hippaleikki muovihirviön kanssa ei tunnu oikein kiinnostavalta, kun edes hirviötä koskeva komedia ei vakuuta enempää kuin Epic Movien hengenheimolaisten hjuumori. 80 minuuttia, mikä on jonkinlainen virallinen vähimmäiskesto, tulee nipin napin täyteen sellaisen materiaalin kuin diaesityksen ja romanttisen sivujuonen ansiosta. Millään muotoa Nimeni on Bruce ei ole hyvä elokuva edes omassa lajityypissään ja budjettiluokassaan.
Sisäpiirivitsinä filkka on ihan kiva viihdyke Campbellin ja muun roskaviihteen ystäville. Muilta moni vitsi ja viittaus jäisikin tajuamatta. Jack Daniels ja muut kaverit taatusti parantavat katselukokemusta. Hupaisan junttimainen tunnussävel on ainoa asia mikä teki pysyvän muistijäljen mieleeni sen ajatuksen ohella, että varmasti katsoisin semmoisen leffan, jossa Campbell ei tekisi muuta kuin kiroilisi, murisisi, ähkisi ja itkisi elämäänsä käpyisessä asuntovaunussaan. Ehdotankin vakavissani tätä tekeillä olevan My Name is Still Brucen juoneksi.
Keskustelut (8 viestiä)
Rekisteröitynyt 16.03.2009
26.04.2009 klo 16.50
Rekisteröitynyt 25.06.2008
26.04.2009 klo 22.47
Moderaattori
Rekisteröitynyt 11.10.2007
28.04.2009 klo 00.28
Moderaattori
Rekisteröitynyt 04.04.2007
28.04.2009 klo 10.35
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
28.04.2009 klo 11.06
Jos Jim Carrey ei olisi syntynyt, olisi Bruce todennäköisesti ottanut hänen paikkansa naamanvääntelykomiikan ykkösenä. Mutta onhan Carreykin painunut jo johonkin mutiin, että eipä tämäkään vaihtoehto olisi sinänsä Brucen urasta ikuista tehnyt.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
28.04.2009 klo 15.24
Mutta onhan Carreykin painunut jo johonkin mutiin, että eipä tämäkään vaihtoehto olisi sinänsä Brucen urasta ikuista tehnyt.
Menee vähän sivulinjoille, mutta hieman kummallinen mittari "mudalle" sinulla. :)
Carrey on edelleenkin Hollywoodin kovapalkkaisimpia hemmoja, ja vaikka mies pitikin muutaman vuoden hiljaiseloa, niin jokainen elokuva jonka hän on tehnyt sitä ennen, sekä sen jälkeen, on ollut kohtuullinen tai suuri kaupallinen menestys. Omasta mielestäni "Yes Man" oli jopa ihan hauska, toisin kuin Fun with Dick and Jane.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
28.04.2009 klo 15.33
01.05.2009 klo 17.50
Pikkasen vielä jimistä... Mielestäni Me kaksi ja irene leffan jälkeen tuli pelkkää tuubaa, kunnes yes man saapui.. vaikkei sekään kyllä huippu jimiä ollut, mutta käännös parempaan... Hittiä odotan The Three Stooges leffasta.. Josko siitä lähtisi taas suunta oikeaan..