Maj Karma: Salama
Maj Karman Salama muodostaa Sodankylän ja Ukkosen kanssa tasavahvan trilogian. Bändin jatkosta on väännetty kättä moneen suuntaan ja varsinkin siihen lopulliseen pisteeseen. Riittääkö Ylpöltä virtaa Ihmisten lisäksi Maj Karmalle? Salama jatkaa kuitenkin hallitun aggression ja iskevien voimakertsien parissa. Albumista on helppo pitää. Kaupallisempi ote luo muutaman ikiklassikon, albumin nimibiisiä kuullaan keikkasetissä pitkään. Yllätyksenä Ylppö lataa taivaalle yhteiskunnallista jupinaa ja maailmanparannuskritiikkiä. Maailma-niminen siivu tyhjentää pajatson yhteiskunnallisen mutinan saralla - viisun lyriikat tuntuvat tahallisella ironialla peitetyiltä heitoilta.
Satiinisydän ja Tulevaisuus ovat hyvin lähellä Ylpön & Ihmisten ulosantia, onko järkeä jatkaa kahden bändin voimin? Toisaalta molemmat siivut sopivat saumattomasti Sodankylän maisemiin. Tulevaisuus on albumin herkkä yksinpuhelu, jolle voisi povata teinityttöjen suosiota. Parin laiskasti purevan siivun jälkeen Viimeinen Käyttöpäivä sytyttää albumin uuteen erektioon - rosoinen keskisormen heristely potkii kipeästi nivusille. Yön Pimeydessä jatkaa sirkkelilinjalla, kaunosielu saa sähköhoitoa. Jäähyväiset heittää raskaat mullat synnyinkaupungille - Harjavalta saa ansaitsemansa merkkipaalutuksen.
Maj Karman Salama vakuuttaa biisimateriaalin tasalaatuisuudella. Tosin jännitettä latistaa turhan särmättömän post-rockputken hallinta, jossa ei ole riittävästi rautalankaa. Verenvaihdon olisi voinut tehdä pelkästään biisijärjestystä muuttamalla. Totuus on, että Maj Karman materiaali pyörii kahden edellisen albumin keskiössä. Seuraavalla albumilla pitäisi haastaa ja asettaa kuulijalle yllätyksiä. Yhteiskunnan märkäpaiseita tökkivät lyriikat piristävät. Salaman suurin heikkous on liiallinen helppous ja populaari ote. Albumista tulee liian helposti ystävä. Ristiriidat jakavat ihmisiä, miksi Maj Karman pitäisi olla kaiken kansan bändi. Mutta, menköön vielä tämän kerran. Pirun viihdyttävä lettu.
Satiinisydän ja Tulevaisuus ovat hyvin lähellä Ylpön & Ihmisten ulosantia, onko järkeä jatkaa kahden bändin voimin? Toisaalta molemmat siivut sopivat saumattomasti Sodankylän maisemiin. Tulevaisuus on albumin herkkä yksinpuhelu, jolle voisi povata teinityttöjen suosiota. Parin laiskasti purevan siivun jälkeen Viimeinen Käyttöpäivä sytyttää albumin uuteen erektioon - rosoinen keskisormen heristely potkii kipeästi nivusille. Yön Pimeydessä jatkaa sirkkelilinjalla, kaunosielu saa sähköhoitoa. Jäähyväiset heittää raskaat mullat synnyinkaupungille - Harjavalta saa ansaitsemansa merkkipaalutuksen.
Maj Karman Salama vakuuttaa biisimateriaalin tasalaatuisuudella. Tosin jännitettä latistaa turhan särmättömän post-rockputken hallinta, jossa ei ole riittävästi rautalankaa. Verenvaihdon olisi voinut tehdä pelkästään biisijärjestystä muuttamalla. Totuus on, että Maj Karman materiaali pyörii kahden edellisen albumin keskiössä. Seuraavalla albumilla pitäisi haastaa ja asettaa kuulijalle yllätyksiä. Yhteiskunnan märkäpaiseita tökkivät lyriikat piristävät. Salaman suurin heikkous on liiallinen helppous ja populaari ote. Albumista tulee liian helposti ystävä. Ristiriidat jakavat ihmisiä, miksi Maj Karman pitäisi olla kaiken kansan bändi. Mutta, menköön vielä tämän kerran. Pirun viihdyttävä lettu.
Keskustelut (1 viestiä)
15.01.2023 klo 13.37