Lamb Of God: Wrath
Lamb Of Godin edellinen kiekko Sacrament nosti orkesterin modernin metallin parhaaseen iskuryhmään. Bändin Panteran asenteella jyräävä rässi-metalcorejyystö iski naulaa päähan harvinaisen tehokkaasti. Uudella kiekolla asennetta kaivetaan myös Slayerin ja Slipknotin suunnalta. Wrath on likaisempi ja asenteellisempi. Parhaimmat biisit ovat kuin Slipknot, Slayer ja Pantera samassa paketissa - pirun tyrmäävää nyrkkipusua. Set To Fail, Contractor ja Fake Messiah ovat suurinpiirtein parasta, mitä nykymetallilla on tänään tarjota. Lamb Of God onnistuu edellä mainituilla siivuilla olemaan pirun aggressiivinen mutta kuitenkin hämmästyttävän joustava ja murskaava riffikone. Fake Messiah on kuin nopeutettua klassikko-Slayeria.
Lamb Of God ei päästä kuitenkaan kuulijaa helpolla. Mukaan on säädetty myös vapaammin hengittävää fiilistelyä ja loppua kohden metalcoren vaikutus tuntuu raskaammalta. Bändillä on kuitenkin ihailtavan vahva näkemys ja kyky säätää persiille potkivaa metallicaa. Tosin vauhtiakin voisi hieman säätää, loppua kohden yliääniohjukset alkavat menettää tiukimman osumatarkkuuden. Kiitosta pitää jakaa tajuttoman onnistuneesta tuotannosta, joka hakkaa silmille terävästi mutta riittävän rosoisella rautalangalla. Vokaaliosasto on aggressionaamojen parasta irvistelijäkaartia. Rumputuli tuntuu selkärangassa.
Rajusti laukkaavan metallikiekon on vaikea säilyttää intensiivisyyttä ja tuoreutta koko levyn mitalta. Lamb Of Godin tuorein onnistuu kipeästi ja tekee temput vielä albumin loppupuolen siivuilla. Bändin riffimylly takoo yksinkertaisista aineksista riittävän moni-ilmeisen ja haastavan paketin. Loppupeleissä on vaikea osoittaa yhtä asiaa, joka antaa kyseiselle albumille vahvan purukaluston ja törkeän toimivan iskuvalikoiman. Bändin räjähtävä energiataso yhdistettynä järjettömän vetovoimaiseeen soittotyöskentelyyn aiheuttaa lähes täysosuman. Olisiko käsissä yksi vuoden kovimmista nykymetallin albumeista.
Lamb Of God ei päästä kuitenkaan kuulijaa helpolla. Mukaan on säädetty myös vapaammin hengittävää fiilistelyä ja loppua kohden metalcoren vaikutus tuntuu raskaammalta. Bändillä on kuitenkin ihailtavan vahva näkemys ja kyky säätää persiille potkivaa metallicaa. Tosin vauhtiakin voisi hieman säätää, loppua kohden yliääniohjukset alkavat menettää tiukimman osumatarkkuuden. Kiitosta pitää jakaa tajuttoman onnistuneesta tuotannosta, joka hakkaa silmille terävästi mutta riittävän rosoisella rautalangalla. Vokaaliosasto on aggressionaamojen parasta irvistelijäkaartia. Rumputuli tuntuu selkärangassa.
Rajusti laukkaavan metallikiekon on vaikea säilyttää intensiivisyyttä ja tuoreutta koko levyn mitalta. Lamb Of Godin tuorein onnistuu kipeästi ja tekee temput vielä albumin loppupuolen siivuilla. Bändin riffimylly takoo yksinkertaisista aineksista riittävän moni-ilmeisen ja haastavan paketin. Loppupeleissä on vaikea osoittaa yhtä asiaa, joka antaa kyseiselle albumille vahvan purukaluston ja törkeän toimivan iskuvalikoiman. Bändin räjähtävä energiataso yhdistettynä järjettömän vetovoimaiseeen soittotyöskentelyyn aiheuttaa lähes täysosuman. Olisiko käsissä yksi vuoden kovimmista nykymetallin albumeista.
Keskustelut (8 viestiä)
05.03.2009 klo 07.44
Rekisteröitynyt 02.12.2007
05.03.2009 klo 19.50
Nämä arvostelut ovat kyllä melko puuduttavaa lukemista...
Ovat. Jos katsottaisiin pelkkä sisältöä, saataisiin tekstiä yhden kappaleen verran. Esim. "Vokaaliosasto on aggressionaamojen parasta irvistelijäkaartia." ...täh?
80-luvun Slayeriinkin vertaaminen on vähän tuulesta temmattua tämän levyn ja bändin kohdalla, itse olen levyn kuullut ja kaukana Slayeristä kyllä painellaan :D. Mutta miten vaan, kaipa sen voi niinkin tulkita.
Wrath on muuten todella tylsä ja puuduttava levy. Ei ollenkaan Lamb of Godin parhaimmiston tasolla. Sacrament ja Ashes of the Wake ovat maileja tämän pökäleen yläpuolella.
06.03.2009 klo 17.50
Nämä arvostelut ovat kyllä melko puuduttavaa lukemista...
Ovat. Jos katsottaisiin pelkkä sisältöä, saataisiin tekstiä yhden kappaleen verran. Esim. "Vokaaliosasto on aggressionaamojen parasta irvistelijäkaartia." ...täh?
80-luvun Slayeriinkin vertaaminen on vähän tuulesta temmattua tämän levyn ja bändin kohdalla, itse olen levyn kuullut ja kaukana Slayeristä kyllä painellaan :D. Mutta miten vaan, kaipa sen voi niinkin tulkita.
Wrath on muuten todella tylsä ja puuduttava levy. Ei ollenkaan Lamb of Godin parhaimmiston tasolla. Sacrament ja Ashes of the Wake ovat maileja tämän pökäleen yläpuolella.
Onneksi se sinun mielipiteesi on se Täysin Oikea.
..eiku, eihän se ole, idiootti.
Rekisteröitynyt 02.12.2007
07.03.2009 klo 01.05
Onneksi se sinun mielipiteesi on se Täysin Oikea.
..eiku, eihän se ole, idiootti.
Missä vaiheessa väitin mielipidettäni "Täysin Oikeaksi"? Viimeinen kappale oli ainoastaan mielipidettä, loput arvostelua ja faktaa. Taisi kolahtaa fanboyn omaan nilkkaan nyt :).
Rekisteröitynyt 11.08.2007
08.03.2009 klo 15.29
12.03.2009 klo 08.02
16.12.2009 klo 19.27
Lamb of God ei ole metalcorea. Ottakaa selvää.
Se on mielipide asia mihinkä genreen bändin heluaa laskea. Itse sanoisin kyllä groove metalliksi. On muuten hyvä albumi. Vuoden paras ja LoGin paras.
06.10.2010 klo 21.05
Lamb of God ei ole metalcorea. Ottakaa selvää.
Oikeastaan uusi lamb of god on metalcorea ja groove metallia.
Omasta mielestä levy on ihan hyvä, mutta Sacrament on silti lamb of godin paras.