Kotiteollisuuden uusi albumi on laulu rakkaudesta, sydämen ohitusleikkaus raskailla välineillä. Levyn olisi voinut ristiä nimellä Loveen Langennut. Tietenkin Ukonhauta-nimestä voisi vääntää Äijänhaudan - nykymaailman paineissa perusäijä huomaa perusäijäilyn olevan katoava luonnonvara. Vaikka Karjalan viimeisiltä korpimailta rämpivä routa-rammsteini kuulostaa paikoin kevyemmältä ja kaihoa on mukana reilulla kauhalla, pelkäksi tissin hiplailuksi homma ei valu. Kotiteollisuus on formaattinsa vanki, kuten vaikkapa AC/DC. Homma on sitä samaa Kotiteollisuutta, täältä ikuisuuteen. Niinhän me haluamme KT:mme nauttia - Hynysen Jumalaa pelkäävät ja todellisuuden Kalevalaan peittävät lyriikat, Hongiston miehekäs alakerta ja Sinkkosen selkeän osumatarkka keppijumppa. Kotiteollisuus ei ole löystynyt tai vaihtanut iskelmäosastolle, rakkaus antaa äijäosastonkin ulosantiin oman leimansa. Välillä rakkaus näyttää ahteripuoltaan mutta äijänkin taustalla on romantiikkaa janoava nainen.

Rakkaus on kaipuuta, uhoa, tuhoa tai pelkkää pillua. Ukonhauta ihmettelee, kuinka pitkä matka on kaskipelloilta tietokoneen ääreen. Jumala on edelleen kaukana mutta aina Raamatun takana. Kiekon nimibiisi niputtaa albumin punaisen langan, yhdessä Mahtisanat-siivun kanssa nyrkkipusu tuntuu ja vaikuttaa. Mahtisanat toistaa Holopaisen syntikkakoristeiden avulla Kotiteollisuuden iskevintä Helvetistä Itään-osastoa. Jos Lemminkäisen Laulun laittaa vaakaan, raskaskivi painaa edelleen kiitettävästi. Loveen Langennut hiplailee tissiä ja on kevyt mutta Hynysmäisen parrakas. Taivas Tippuu tilittää ja viihtyy kumppanin vieressä koko yön, nuoriso ei näitä "vanhojen miesten" herkistelyjä ymmärrä. Kilometrit on kerätävä itse, sitten valkenee. Aate rouhii jo routaista maata, suota ja kuokkaa Jussin kädessä. Isä Meidän on Kotiteollisuuden raskainta osastoa, koskaan. Ylipappi Hynysen örinävokaalit aiheuttavat painajaisia ja krapulaisen kiukkuinen asenne hyökkää suoraan iholle.

Ukonhautaa voisi kutsua bändin punaiseksi albumiksi. Levy on linjansa löytäneen bändin takuuvarma työnäyte. Iskelmärockista valittavat puritaanit voivat katsoa peiliin ja mennä nurkkaan kasvamaan, äijäkin voi näyttää tunteensa sortumatta kuitenkaan vaaleanpunaisiin hattaroihin. Hynynenkin tunnustaa vain sen, minkä me kaikki jo tiedämme...äijäkin kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. Ukonhauta ei ole Kotiteollisuuden paras mutta helvetin hyvä. Miettikää nyt, raskaita skebariffejä ja tuimaa korpi-rammsteinia sekä tissien hiplailua. Se on siinä.