Sturm Und Drang: Rock 'N Roll Children
Vaasan hårdrokkaavat koulupojat jatkavat isien perinnön levittämistä. Sturm Und Drang on edelleen vahvasti kasari/tukka/perinteisen hevanderin jalanjäljillä. Miehekkääksi pullistettu soundi hallitsee ja viisuista löytyy tuttuja kuvioita välillä niin reilusti, että siivujen ottaminen omiin nimiin tuntuu pyhäinhäväistykseltä. Soittotaidosta ei voi märehtiä, tosin särmät on hiottu pyöreiksi ja Sturm Und Drang on riisuttu kaikesta kapinnallisuudesta. Kun kiekko on seilattu A:sta Ö:n, lopputuloksena seisoo yksinkertainen kysymys: Sturm Und Drang vai Ari Koivunen.
Kiekon ensimmäisen siivun on kerrottu lainaavan törkeästi Skid Rown huudatusviisua Youth Gone Wild - lainailun asteelle kuitenkin jäädään. Break Away-viisun tykit tynnyrirummut eivät jätä kylmäksi ja menevä kappale ei häpeile kertsin kohdalla vanhempia esikuviaan. Sinner lainaa jo bändiltä itseltään, tiukka Kiss-veivaus kaivaa tukkaheavyn parhaita muistumia. Entä Alive-niminen biisi, kuinka monta kasaribändiä löytyy vertailuun. Naapurilaina on lähempänä kuin oven takana. These Chains, Life ja That's The Way I Am keventävät ja ottavat tukevaa nojaa aikuisrockin laulukirjasta. Heaven (Is Not Here) on tyrmäävä voimaballadi, jolla irtoaa teiniosaston pörröpäärivistöstä kiljahdus jos toinenkin - tyylikäs huudatus ja tajuttoman kireät vokaalit.
Sturm Und Drang ei pysty peittämään nuoruuttaan, niin hyvässä kuin pahassa. André Linman on nuori mutta vahva vokaalimies. Kyseisellä albumilla bändin luontainen nuoruuden into peittyy studiotuunatun soundin alle, housuissa voisi pullottaa reilummin. Kokonaisuus on mahtipontista kasarin juhlaa, varsinaista ilotulitusta. Viisuissa on paikoin turhan mittavat naapurilainat. Voisi melkeinpä sanoa, että kuunnelkaa aitoa tawaraa. Niin, eli Sturm Und Drang vai Ari Koivunen? Allekirjoittanut liputtaa Vaasan jannujen suuntaan. Tosin Sturm Und Drang alkaa olla jo liian kiltti. Ari Koivusen taas aloittaa rankemman metallin vääntämisen Amoralin keuhkomiehenä. Vaasan orkesteri hårdrokkaa laadukkaasti mutta laatua ei saa nostaa jalustalle - pitää olla myös iskunkestävää kiveä. Sturm Und Drang tuntuu sopivan formaattiin.
Kiekon ensimmäisen siivun on kerrottu lainaavan törkeästi Skid Rown huudatusviisua Youth Gone Wild - lainailun asteelle kuitenkin jäädään. Break Away-viisun tykit tynnyrirummut eivät jätä kylmäksi ja menevä kappale ei häpeile kertsin kohdalla vanhempia esikuviaan. Sinner lainaa jo bändiltä itseltään, tiukka Kiss-veivaus kaivaa tukkaheavyn parhaita muistumia. Entä Alive-niminen biisi, kuinka monta kasaribändiä löytyy vertailuun. Naapurilaina on lähempänä kuin oven takana. These Chains, Life ja That's The Way I Am keventävät ja ottavat tukevaa nojaa aikuisrockin laulukirjasta. Heaven (Is Not Here) on tyrmäävä voimaballadi, jolla irtoaa teiniosaston pörröpäärivistöstä kiljahdus jos toinenkin - tyylikäs huudatus ja tajuttoman kireät vokaalit.
Sturm Und Drang ei pysty peittämään nuoruuttaan, niin hyvässä kuin pahassa. André Linman on nuori mutta vahva vokaalimies. Kyseisellä albumilla bändin luontainen nuoruuden into peittyy studiotuunatun soundin alle, housuissa voisi pullottaa reilummin. Kokonaisuus on mahtipontista kasarin juhlaa, varsinaista ilotulitusta. Viisuissa on paikoin turhan mittavat naapurilainat. Voisi melkeinpä sanoa, että kuunnelkaa aitoa tawaraa. Niin, eli Sturm Und Drang vai Ari Koivunen? Allekirjoittanut liputtaa Vaasan jannujen suuntaan. Tosin Sturm Und Drang alkaa olla jo liian kiltti. Ari Koivusen taas aloittaa rankemman metallin vääntämisen Amoralin keuhkomiehenä. Vaasan orkesteri hårdrokkaa laadukkaasti mutta laatua ei saa nostaa jalustalle - pitää olla myös iskunkestävää kiveä. Sturm Und Drang tuntuu sopivan formaattiin.
Keskustelut (4 viestiä)
Rekisteröitynyt 02.12.2007
21.12.2008 klo 16.35
Rekisteröitynyt 13.08.2007
30.12.2008 klo 02.00
30.12.2008 klo 12.33
Rekisteröitynyt 04.04.2008
20.01.2009 klo 16.56
Kaikki levyt tuntuu saavan sitä kolmea tai kolmea ja puolta tähteä :D. Ja ihan vinkkinä kirjoittajalle, sitä viisu-sanaa ei ole pakko tunkea joka paikkaan, aika räikeästi ainakin omasta mielestä paistaa läpi sen ylikäyttö.