Joulunaikaan puna näyttää terveeltä poskilla. Kevin Smithin Zack & Miri Puuhaa Pornoo alkaa ohjaaja-kirjoittajan tyyliin yhtenä v**un vuoropuheluna, jonka rivous saisi korvat kuumiksi teini-ikäiseltä merimieheltäkin. Miri (Elizabeth Banks) ja Zack (Seth Rogen) eivät seukkaa, mutta ovat päätyneet saman katon alle ystävyyspohjalta. Kumpainenkin on härski kuin härskein tuntemasi hartikainen sillä erolla, että ystävykset sanovat ääneen kaiken minkä ajattelevat tilaisuudesta riippumatta. Miri ja Zack elävät niin kuin saarnaavat, mutteivät he erityisen huonoja ihmisiä ole. Smithin luomat hahmot ovat tunnetusti asiakaspalvelijoita suoraan helvetistä - vaan ei tätä paria voi kuin rakastaa. Rogenin ja Banksin karisma on ns. modernia laatua. Kemiaa heidän välillään on kuin millä tahansa klassisella valkokangasparilla.

Smithin bravuuri on aina ollut arkisia asioita ruotiva napakka dialogi, jonka ansiot jäävät monelta rekisteröimättä hävyttömyyden vuoksi. Kun Smith laittaa hahmonsa puhumaan viimeisimmistä masturbaatiomenetelmistä ja vastaavasta, lopputulos ei ole suurta taidetta, mutta komediaa, jota katsoisi kyllästymättä lopun päivää. Zack & Miri on Smithin harkituimpia töitä. Ennen kuin toisensa ala-asteelta saakka tuntenut pari alkaa puuhata pornoo ratkaistakseen rahaongelmansa, Smith yrittää tukehduttaa faninsa tunkemalla alkutaipaleelle suunnilleen yhtä paljon hersyvää herjaa kuin Tiskirotat II sisälsi kokonaisuudessaan. Uutta on se, että alapäähuumori palvelee tarinaa: Mirin ja Zackin suuri suunnitelma tuntuu täysin luonnolliselta, kunhan heihin on tutustunut.

Smith kompuroi ensimmäisen kerran, kun pääsemme itse asiaan. Tapahtumat tuntuvat hetken aikaa etenevän liian nopeasti, ikään kuin jotain puuttuisi välistä. Miri ja Zack eivät tyydy kotivideoon, vaan tekeillä onkin äkisti täysiverinen porno, jossa on puvut, lavasteet ja oikeasta elokuvasta varastettu juoni. Tiimiin värvätään vaimoonsa kyllästynyt tuottaja (Craig Robinson), lisää nussijoita (mm. Traci Lords ja Jason Mewes) ja muita sankareita. Limaisen aikuisviihteen kulissien taakse onnistutaan aniharvoin kurkistamaan näin lämminhenkisellä tavalla. Noloille edesottamuksille tulee naurettua kovasti, mutta naurussa ei ole ilkeitä sävyjä. Vaikka hahmot reppanoita ovatkin, tuntuu porno olevan heillä niin verissä, että mahdollisuus köyriä halvan videokameran edessä on melkeinpä sympaattinen sattumus. Smith pilkkaa pornoa yhtä rakastavasti kuin on aina pilkannut tavallisia elokuvia, jotka saavat jälleen osansa.

Zack & Miri edustaa jotain niinkin outoa kuin hyvällä maulla tehtyä huonon maun komediaa. Jos kehtaat ostaa lipun tämännimiseen teokseen, et välttämättä järkyty sen annista, mutta ainakaan minä en tahtonut nähdä kaikkea, mitä näytettiin. Smithin alapää- ja eritehuumori on samaa tasoa kuin teinikomedioissa. Samaan aikaan Smith osoittaa kypsyyttä, jota vaikkapa sellaiset kuuluisat törkyohjaajat kuin John Waters ja Farrellyn veljekset eivät ole osoittaneet. Jälkimmäisten heppujen Sekaisin Marista edustaa samaan aikaan romanttista komediaa ja vessahuumoria. Niin edustaa Zack & Mirikin, mutta sillä oleellisella erolla, että hahmoissa on riittävästi syvyyttä ja uskottavuutta, jotta elokuva on liikuttava muulloinkin kuin käyttäessään musiikkia osuvasti. Vetistelin erään pornokohtauksen aikana, koska se oli kaunis...

Smith liukastelee hieman myös loppupuoliskolla. Tällä kertaa kyse on päinvastoin hitaudesta. On taputusten arvoinen juttu, miten Smith löytää pornokomediansa keskeltä inhimillisiä yksityiskohtia, joita aletaan kuin varkain lihottaa. Banksin ja Rogenin hahmot ovat niin ilmiselvästi toisilleen luodut, että pornobisneksen tuomat muutokset suhteeseen tuntuvat riipaisevan todellisilta. Sekstailu Zackin & Mirin kanssa sai minut näkemään enemmänkin kuin neljä tähteä, mutta valitettavasti Smithin rajat draamaohjaajana tulevat vastaan juuri silloin, kun kokonaisuus pitäisi nostaa uudelle tasolle. Tällaisenaankin Zack & Miri on yksi vuoden hauskimmista ja romanttisimmista romanttisista komedioista.