Melkein Vieraissa - Nimemme on Dingo:
Melkein Vieraissa - Nimemme On Dingo on nimensä mukaisesti Dingo-tribuutti. Rieska meni ensimmäisellä viikollaan Suomen Virallisen albumilistan sijalle kahdeksan. Albumilla on alkuperäisen Dingo-veteraanin Neumannin hyväksyntä ja tuki takanaan - Nipa on ollut mukana tuotantopuuhissa. Onko sitten kyse kunnioituksesta tai Neumannin tiukan valvonnan ansiota, viisut koluavat kovin tuttuja sovituksia. Nipa on tuonut mukanaan reilusti alkuperäisen kuuloista syntikkasoundia. Allekirjoittanut on oman osansa Dingoa kuunnellut ja pakko todeta albumin etenevän kovin hajuttomasti ja mauttomasti - uutta näkemystä tarjotaan kovin häveliäästi. Vaikka artistilistalta löytyy Lordia, Negativea, Marco Hietalaa ja Apulantaa, suuret irtiotot ja valonpilkahdukset jäävät muutamiin täsmähetkiin. Negativen Sinä ja Minä-vedon tukevaa skebatuuttausta tarjoillaan studion äänipöydästä joka toiseen versioon. Marco Hietalan ja Jonna Kososen versioissa ei ole mitään vikaa mutta ei myöskään persoonallista otetta. Negative tekee Dingo-hitille päivityksen mutta uudesta näkökulmasta ei ole toivoa. Lordi on hauska mutta missä anarkia ja hirviöromantiikka. Sunrise Avenue erehtyy esittämään kotimaan kielellä - paha moka.
Entä Anssi Kelan Kunnian Kentät - mies onnistuu kuulostamaan julistajalta vailla uutta päämäärää. Pave Maijasen ja Dave Lindholmin Rio Ohoi on Daven osalta hauska. Helmien joukkoon voi laskea Remu Aaltosen kapakkajatsiksi vetämän Hämähäkkimiehen. Myös Jean S-tulkinta Kerjäläisten Valtakunnasta saa hymyn suupieleen reilun Ultra Bra-fiiliksen avustamana. Scandinavian Music Group tekee Levottomasta Tuhkimosta jännän americana-hölkän, tosin Terhin ääni ei tunnu sopivan Dingo-klassikon tulkiksi. Kotipelto ja Valkoiset Tiikerit on kiekon tukevinta tööttäystä - tyylillä raskautettu klassikko ansaitsee ylimääräiset hurraa-huudot salamoivan skebasoolon ja rennon menon ansiosta.
Nimemme On Dingo kunnioittaa liikaa vanhoja sovituksia. Kaikille tuttuja viisuja on vaikea saada eläviksi pelkästään laulajaa vaihtamalla. Pelkällä skebasoundin elävämmällä vaihtelulla olisi saatu ihmeitä aikaan. Väkisin tulee mieleen Vesa-Matti Loirin tuorein levy Kasari. Loiri vääntää taustajoukkoineen vanhoista hiteistä omaan suuhunsa sopivia väännöksiä - ja millä tyylitajulla! Voi vain kuvitella miltä kuulostaisi Loirin versio Rio Ohoi tai Nahkatakkinen Tyttö-viisuista. Joulupukin lahjapussi olkoon kyseisen Dingo-tribuutin suurin päämäärä ja elämän tarkoitus.
Entä Anssi Kelan Kunnian Kentät - mies onnistuu kuulostamaan julistajalta vailla uutta päämäärää. Pave Maijasen ja Dave Lindholmin Rio Ohoi on Daven osalta hauska. Helmien joukkoon voi laskea Remu Aaltosen kapakkajatsiksi vetämän Hämähäkkimiehen. Myös Jean S-tulkinta Kerjäläisten Valtakunnasta saa hymyn suupieleen reilun Ultra Bra-fiiliksen avustamana. Scandinavian Music Group tekee Levottomasta Tuhkimosta jännän americana-hölkän, tosin Terhin ääni ei tunnu sopivan Dingo-klassikon tulkiksi. Kotipelto ja Valkoiset Tiikerit on kiekon tukevinta tööttäystä - tyylillä raskautettu klassikko ansaitsee ylimääräiset hurraa-huudot salamoivan skebasoolon ja rennon menon ansiosta.
Nimemme On Dingo kunnioittaa liikaa vanhoja sovituksia. Kaikille tuttuja viisuja on vaikea saada eläviksi pelkästään laulajaa vaihtamalla. Pelkällä skebasoundin elävämmällä vaihtelulla olisi saatu ihmeitä aikaan. Väkisin tulee mieleen Vesa-Matti Loirin tuorein levy Kasari. Loiri vääntää taustajoukkoineen vanhoista hiteistä omaan suuhunsa sopivia väännöksiä - ja millä tyylitajulla! Voi vain kuvitella miltä kuulostaisi Loirin versio Rio Ohoi tai Nahkatakkinen Tyttö-viisuista. Joulupukin lahjapussi olkoon kyseisen Dingo-tribuutin suurin päämäärä ja elämän tarkoitus.
Keskustelut (4 viestiä)
Rekisteröitynyt 09.01.2008
11.11.2008 klo 16.13
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
11.11.2008 klo 18.38
Rekisteröitynyt 02.12.2007
12.11.2008 klo 21.50
Rekisteröitynyt 01.06.2007
18.11.2008 klo 14.29