Uudella James Bondilla ei ole mitään tekemistä vaarisi, isäsi tai lapsuutesi James Bondin kanssa, joten ehdotan, että kutsumme hahmoa jatkossa Daniel Craigiksi. Casino Royale kertoi salaisen agentin uraa aloittelevasta Daniel Craigista, joka oli vähällä lopettaa Hänen Majesteettinsa salaisen palvelemisen löydettyään pelimerkin onnen rulettiin. Kyseinen nainen paljastui petturiksi, joten tällä kertaa Craigin olisi löydettävä lohtua... kvantumin verran. Vaikka elokuvan otsikko hieman hämärä onkin, "Quantum" sentään on selkeästi sen vihollisorganisaation nimi, jonka kanssa Craig ottaa yhteen kuten Bond aikanaan Spectren. M (Judi Dench) pelkää, että konnien teurastaminen lohduttaa Craigia vähän liikaakin.

Quantum of Solace on suoraa jatkoa Casino Royalelle. Le Chiffrestä puhutaan ja herra White on vankina ikään kuin katsoja olisi vain käväissyt jääkaapilla. Kun Craig rymistelee johtolankojen perässä ympäri maailmaa, elokuvaa tuskin voisi muuna kuin kaavamaisena machoiluna pitää, ellei edellinen elokuva olisi vakuuttanut, että Craigilla on useampikin luonteenpiirre. Quantum of Solace on ehtinyt yli puoleen väliin, ennen kuin se itse muistuttaa, että Craigia ajavat sisäiset ristiriidat, eikä kostonhimo ja sosiopaatin sammumaton, kylmäverinen viha. Craig on mielenkiintoisempi ja uskottavampi hahmo kuin James Bond, mutta tämä ei ole syy kutsua häntä James Bondiksi. Kirjallisuutta en kommentoi – minun kirjoissani Bond on elokuvasankari.

Quantum of Solace etäännyttää monet sarjan parista. Bondimaisen huumorin, glamourin ja mielikuvituksen osuus on vähentynyt entisestään sitten Casino Royalen. Mielenkiintoisimmat hetket sijoittuvat kuivaan erämaahan, minkä pitäisi kertoa jotakin bondien eksotiikkaan tottuneille. Mathieu Amalricin Quantumiin kuuluva hahmo sentään on perinteinen suuruudenhullu kelmi, jolle hallitusten kaataminen ja ihmismassojen alistaminen on arkipäivää. Amalric on uskottava sekä ystävällistä että näätämäistä naamaa näyttäessään, mutta perinteistä kovanaamakätyriä jäin kaipaamaan, kun Craig kerran on kovempi terminaattori kuin kolme jamesbondia yhteensä. Perusjuonta maustetaan viittauksilla maailmanpolitiikkaan: bondit eivät ole olleet ajan hermoilla sitten kylmän sodan jos silloinkaan, mutta Quantum of Solace on.

Viihdyttävät toimintakohtaukset matkivat heiluvine kameroineen ja sekunnin välein tapahtuvine leikkauksineen Jason Bourne -sarjaa, jonka parissa työskennellyt apulaisohjaaja ja stunttikoordinaattori Dan Bradley on loikannut britti-imperiumin palvelukseen. Varsinaista ohjaajaa Marc Forsteria ei toimintaelokuvista tunneta ja kokonaisuus onkin ristiriitainen. Useaan otteeseen elämystä vaurioittaa se, ettei hengästyttävän kiihkeistä tapahtumista saa selvää. Kuka on Craig ja kuka joku toinen? Ohjaaja olisi voinut edes pukea nukkensa erilailla. Alkupuoli ei ole suunnattoman kiinnostava, joten aloin menettää toivon, mutta jälkimmäisellä puoliskolla elokuva ryhdistäytyy ja palaa Casino Royalen tasolle.

Naiskauneudesta vastaavat Olga Kurylenko kaksinaamaisena femme fatalena ja Gemma Arterton brittiagenttina, jonka rooli on tyhjänpäiväinen Bond-asteikollakin. Kurylenko on Bond-tytöksi pätevä, mutta Arterton tarvitsisi pieniä kertausharjoituksia ammatissaan. Quantum of Solacessa nähdään myös sarjan vahvin suoritus naisnäyttelijältä: roolissaan kuudetta kertaa loistava Dame Judi Dench on varsinkin alkupuolella yhtä tärkeä voimavara kuin ryminä ja räiske. Denchin vahvan, karismaattisen äitihahmon vuoksi se on mielenkiintoista ja merkityksellistä, mitä poika Craig tekee.

Toivottavaa olisi, että Quantum-organisaatiota käsittelevä juoni ja M:n ja "Bondin" välinen suhde saataisiin selkeään päätökseen ennen kuin Craig ja Dench jättävät sarjan. Ja toivottavasti ohjaajan tuolin perii tasavahvempi tapaus. Quantum of Solace on toimiva viihdyke, mutta toimivuus perustuu pitkälti Casino Royalen energioihin.