Saw V
Ensi-ilta: | 31.10.2008 |
Genre: | Kauhu, Trilleri |
Ikäraja: | 18 |
Neljäs osa vei tapahtumia kymmenisen sekuntia eteenpäin, joten viitonen jatkaa myös siitä mihin kolmonen loppui. Jigsaw (Tobin Bell) on kuollut ja sivuhenkilöilläkin täyttäisi pienen pitäjän hautuumaan. Varastorakennuksen sotkusta henkiin jäivät (tämänhetkisen tiedon mukaan) agentti Strahm (Scott Patterson), Jigsawin soihtua kantava agentti Hoffman (Costas Mandylor) ja aiemmin ohimennen mainittu pikkutyttö, jonka Hoffman kantaa pois rikospaikalta kuin suurin sankari. Strahm ei luota Hoffmaniin suolen pätkääkään. Mies ei ylläty oppiessaan, että Hoffmanilla on valonarka yhteys erääseen Jigsawin vanhoista uhreista.
Saw V seuraa kaikkiaan kolmea tarinaa. Strahm ja Hoffman ottavat yhteen kuin kissa ja hiiri, eikä katsoja voi kuin arvailla kumpi kehrää. Samaan aikaan seurataan viittä uutta tuttavuutta, jotka yrittävät selvitä sarjasta ansoja, jotka Hoffman on Jigsawin pyynnöstä virittänyt. Paljon aikaa käytetään myös takautumiin, joissa selitetään varsin vaivattomasti, miten Jigsaw onnistui Hoffmanin värväämään ja mikä on ollut miehen merkitys aiemmissa tapahtumissa. Hoffman on valokeilassa ja itse kuvailisin tätä mainioksi jutuksi, sillä jo yksin se, että ladonoven levyinen mies on heiveröisen syöpäpotilaan seuraaja, selvästikin nostaa panoksia. Mandylor ei ole luonnenäyttelijä, muttei ihan puunaamakaan.
Muistan elävästi, miten veri lähti kiertämään vuosi sitten Saw IV:n pyöriessä. Myös Saw V vangitsee äärelleen aivan toisella tavalla kuin kaavoihin kangistuneet kauhu- ja jännityselokuvat, mukaanlaskien huippuohjaajien "taidonnäytteet", joita saa kehua luvan kanssa. Tämä ei kerro niinkään Saw-sarjan korkeasta laadusta, kuin sen vilpittömästä omaperäisyydestä. Kukaan ei ole tehnyt mitään tällaista, joten mitä siitä, jos dialogi takkuaa, tai useimmat näyttelijät kuuluisivat tv-elokuviin. Saw V on edellisten osien tuotantosuunnittelijan David Hacklin esikoisohjaus, ja mies selviää työstään sanotaanko nyt että mokailematta. Rajoitettu budjetti on huvennut mielikuvituksellisiin ansoihin ja niiden repimiin ruumiinkorvikkeisiin. Samaistuttavin hahmo on periaatteessa Strahm, tuo itsekseen puheleva pässi, mutta silti tarina tempaa mukaansa niin, etteivät hiljaisetkaan hetket tylsistytä... vaikka niiden teoriassa pitäisi. Näytöksessä oli levottomiakin henkilöitä, en ollut yksi heistä.
Katselukokemuksen aikana tuumin, että perinteisten yllätyskäänteiden sijaan Saw V luottaa juonenkäänteisiin, jotka kyllä pitävät tarinan vauhdissa, mutta eivät varsinaisesti lyö leukaa lattiaan. Joka ainoa osa tähän mennessä on päättynyt paljastukseen, että Jigsawin juonet ovat nerokkaampia kuin aiemmin (koko sarjassa) on vihjailtu. Tajusin vasta kotimatkalla, mitä Saw V:n tärkein, näennäisen vaisu juonenkäänne kaiken kaikkiaan tarkoittaa, ja että sekin totta tosiaan ottaa perinteen huomioon. Käänne on niin pirun osuva, että siihen olisi ylvästä päättää koko sarja. Täytyy kuitenkin luottaa kirjoittajiin, joiden mukaan kuudes osa tulee olemaan se kunniallinen lopetus.
Keskustelut (10 viestiä)
31.10.2008 klo 14.44
- Hyvää tarkoittava tunari yrittää parhaansa ja onnistuu
- Hyvää tarkoittava jääräpää tekee parhaansa tehdäkseen just niin typerästi kuin katsoja odottaakin
Edellisestä syntyy vaivaannuttavan kehnoa komediaa, jälkimmäisestä ärsyttävän kehnoa jännäriä.
Näitä arvosteluja lukevilla kannattaa huomata että parahimmalla arvostelijalla tuppaa olla tapana lytätä objektiivisen satiirisesti edellinen lajityyppi mutta subjektiivisen sokeasti palvoa jälkimmäistä.
Ei millään pahalla, makuasiahan se.
...No okei, piruiluahan tämä oli, mutta ihan hyvää tarkoittaen ;)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
31.10.2008 klo 17.07
Elokuvat perustuvat hyvin usein jompaankumpaan arkkityyppiin:
- Hyvää tarkoittava tunari yrittää parhaansa ja onnistuu
- Hyvää tarkoittava jääräpää tekee parhaansa tehdäkseen just niin typerästi kuin katsoja odottaakin
Edellisestä syntyy vaivaannuttavan kehnoa komediaa, jälkimmäisestä ärsyttävän kehnoa jännäriä.
Näitä arvosteluja lukevilla kannattaa huomata että parahimmalla arvostelijalla tuppaa olla tapana lytätä objektiivisen satiirisesti edellinen lajityyppi mutta subjektiivisen sokeasti palvoa jälkimmäistä.
Ei millään pahalla, makuasiahan se.
...No okei, piruiluahan tämä oli, mutta ihan hyvää tarkoittaen ;)
En ole ihan varma ymmärsinkö. Elokuvat kertovat mielestäsi joko hyvää tarkoittavasta idiootista, joka onnistuu kaikesta huolimatta, tai hyvää tarkoittavasta idiootista, joko epäonnistuu omasta syystään, ja arvostelija kehuu yleensä vain jälkimmäisiä elokuvia?
Kiitos palautteesta, mutta minä kritisoisin itseäni ennemminkin siten, että lyttään objektiivisen satiirisesti monta "hyvää perinteistä elokuvaa" ja palvon sokeasti montaa "kehnoa omaperäistä elokuvaa". Saw-elokuvat ovat niin täynnä virheitä, että niitä voisi haukkua oikein kunnolla, mutta en näin tee, koska aidosti pidän tästä omalla logiikallaan toimivasta "fantasiatodellisuudesta", jonka vertaista en ole aiemmin nähnyt.
31.10.2008 klo 18.39
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
31.10.2008 klo 19.27
Tämä saa 3½ tähteä, ja Vicky Christina Barcelona 2½? Voin välillä vain ihmetellä arvostelujasi.
Olen nähnyt aika monta sarjamurhaajaleffaa ja aika monta eurooppalaistyylistä postikortti-taide-elokuvaa jossa taustalla soi kiva pimpelipom, ja minä en pidä arvostelujani ollenkaan kummallisina. :)
Perustelut löytyvät mielestäni arvosteluista.
02.11.2008 klo 11.11
Rekisteröitynyt 13.08.2007
02.11.2008 klo 16.51
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
03.11.2008 klo 11.05
Jos itse olisin elokuvan ohjannut olisin laittanut Strahmin pakenemaan lopun laitteesta ja Hoffman olisi sitten lavastanut Strahmin syylliseksi ja esiintynyt sankarina, joka oli jäänyt Jigsawin ansaan. Sitten kuutososassa olisi seurattu kuinka Hoffman yrittää saada Strahmin hengiltä...
Vaan mikä olisi tällöin ollut yllätyskäänne? Nythän juttu meni jotenkin siihen tyyliin, että sekä kimppa-ansaan liittyvän käänteen että Strahmin lavastamisen arvasi puoli tuntia ennen kuin ne tapahtuivat. Lopetuksen varsinainen ideahan oli siinä, että A. Hoffman oppi ennakoimaan, mitä uhrit tekevät B. Hoffman antoi viimeinkin uhrilleen eli Strahmille "reilun" (omasta mielestään) mahdollisuuden pelastautua C. Strahm ei tarttunut mahdollisuuteen, joten ansa hävitti hänet maailmankartalta D. jolloin tilanne on se, että poliisi tietää, että Jigsawilla on oppipoika, mutta luulee, että se on Strahm, jolloin Hoffman sai anonymiteetin, minkä Jigsaw hänelle alussa lupasi.
03.11.2008 klo 15.26
Perustelut löytyvät mielestäni arvosteluista.
Jep...mielestäsi. Ehkä sitten kun näkemystä karttuu enemmän, oppii katsomaan elokuvia laaja-alaisemmin, ei välttämättä pitämään erityyppisistä elokuvista enemmän, mutta ainakin pyrkimään objektiivisuuteen ja analyyttisyyteen arvosteluissa, niin että niistä olisi iloa muillekin.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
03.11.2008 klo 16.33
Jep...mielestäsi. Ehkä sitten kun näkemystä karttuu enemmän, oppii katsomaan elokuvia laaja-alaisemmin, ei välttämättä pitämään erityyppisistä elokuvista enemmän, mutta ainakin pyrkimään objektiivisuuteen ja analyyttisyyteen arvosteluissa, niin että niistä olisi iloa muillekin.
Ehkä sitten kun olet lukenut sadasta viimeisimmästä elokuva-arvostelustani puolet, opit antamaan palautetta laaja-alaisemmin, et välttämättä pitämään erityyppisistä arvosteluista tai arvostelijoista, mutta ainakin pyrkimään objektiivisuuteen ja analyyttisyyteen palautteessasi, niin että siitä on iloa kriitikollekin.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
05.11.2008 klo 11.59
:O Must see!
Kirjoita kommentti