Väittävät Timo Rautiaisen tekevän samaa levyä vuodesta toiseen. Jos toimiva peruskaava on löydetty, miksi joka levyltä odotetaan pyörän muuttuvan kuutioksi. Kuka valittaa karjalan keskaripullon avatessaan tavaran maistuvan aina samalta. Rautiaisen kohdalla paikalleen ruostumisen ja toimivan oman äänen jalostamisen välillä on syvää vettä. Rautiainen kulkee eteenpäin, vaikka menneisyys seuraa varjona perässä.

Loppuun Ajettu on suoraa jatkumoa Trio Niskalaukaukseen ja Rautiaisen ensimmäiseen soolokiekkoon. Sarvivuori oli hyvä harjoitus, Loppuun Ajettu kerää yhteen Rautiaisen parhaat puolet. Mies on kehittänyt toimivan perusmuotin, josta lastuja vuolemalla saadaan markkinoille tehokasta äijäenergiaa. Rautianen on myös muuttanut laulutyyliään, teksteissä on hiottua osumakerrointa ja raateluhampaita. Kokonaisuus on vahva.

Kiekon nimibiisi on Rautiaisen raskainta osastoa. Lyriikat on hiottu viimeiseen mieheen ja vokaaleissa on isäntä äänessä. Outolintu on yhdessä Loppuun Ajettu-viisun kanssa klassikkoainesta. Outolintu on tekstien osalta Kansalaispoliisin ohella terävintä viiltoa. Punainen räppäri Steen 1 räpättää Viimeistä Viedään-biisissä, kantaaottava sanoma on raskas taakka ja räväkkä skebavyörytys tuuppaa pusuttimen verille. Loputon Suo päästää folk-Rautiaisen irti mutta korpimaisemasta löytyy myös kiveä ja kantoja. Pitkä Katkera Miinus kasaa painavaa betonimuuria.

Loppuun Ajettu on viimeistelty paketti. Biisit puhuvat hyvin yhteen ja tauot pidetään lyhyinä. Levyn kesto on puristettu kuluttajaystävälliseen muottiin. YUP-viittaukset kantavat pitkälle. Biisimateriaali on Rautiaisen pajan vakiokalustoa ja lyriikka putoaa hedelmälliseen maahan. Allekirjoittaneen mielestä Rautiainen saa vääntää samaa levyä vaikka pienen ikuisuuden. Kun homma hengittää tuoretta ilmaa ja äijä-kaava saa uusia temppuja, uuden synnyttäminen jääköön muiden harteille. Mihin sitä korpimaan jussi kuokkansa iskisi kuin mustaan maahan.