Sauna
Ensi-ilta: | 24.10.2008 |
Genre: | Draama, Kauhu, Trilleri |
Ikäraja: | 15 |
Joku lienee Suomessa joskus kuvitellut, että saunominen kirjaimellisesti pesee synnit pois. Sauna, johon elokuvan nimi viittaa, on suon keskelle pykätty pelkistetty valkoinen nelikulmio, jonka viereen joku on kyläpahasen perustanut. Vuonna 1595, Suomen ollessa osa Ruotsia, Ruotsin ja Venäjän välinen sota on juuri päättynyt ja rajat pitäisi vetää uusiksi ajatuksen kanssa. Suomalaiset veljekset Eerik (Ville Virtanen) ja Knut (Tommi Eronen) ja venäläinen virkamies (Viktor Klimenko) tovereineen kulkevat yhtenä joukkona pitkin ankeaa, yksiväristä maastoa ja yrittävät päästä sopuun siitä, mikä mätäs kenellekin kuuluu. Syntiä tehdään entisten päälle jo ennen kuin poppoo saapuu lähinnä vanhusten asuttamaan kylään.
Raskaimmat synnit vaivaavat vanhemman veljen Eerikin samusirkkaa, jos siis oletetaan, että hänellä omatunto on. Rauha on tuore käsite ikänsä sotineelle miehelle, eikä välttämättä helpotus: viha roihuaa sotilaan sielussa vanhasta tottumuksesta, vaikka tappaminen onkin äkisti jotenkin väärin. Samaan aikaan jopa nykytilanne edustaa pikkuveli Knutille törmäystä todellisuuden kanssa. Akateemisissa piireissä viihtyvälle kynäniekalle korpireissu olisi koettelemus jo ilman pakkoa kohdata velipojan todellinen luonto. Siinä on eroa, minkämoinen taakka mikäkin synti on teorian ja käytännön miehelle, joten pestävää riittää pian molemmalla veljeksellä. Näistä lähtökohdista Sauna voisi olla puhdasverinen draamakin. Veljesten painajaiset kuitenkin materialisoituvat aavemaisiksi ääniksi ja hahmoiksi, siis muun muassa.
Käytätkö useinkin lausetta "äärrhh tekotaiteellista roskaa"? Jep jep - sitten Sauna kannattaa jättää väliin. Sauna ei ole roskaa, vaan taidetta, joka tuntuu taiteelta muun muassa siksi, että se on... tavallaan... roskaa. Sauna on tietoisesti epäselvä ja rosoinen. Katsoja saa olla tarkkana sisäistääkseen kaiken mikä on meneillään - ja minkä sisäistää voi. Parhaista yrityksistä huolimatta en tajunnut useamman yksityiskohdan merkitystä. Tarinaelokuva Sauna ei tietenkään olekaan, vaan vertauskuvia väkevässä tunnelmakastikkeessa. Synti on likainen, ahdistava asia, kuten on koko elokuvakin maisemia ja suomalaisveljesten olemuksia myöten. Sauna ei kummempia ajatuksia esitä, mutta herättää niitä.
Sauna saa neutraalit kolme tähteä siksi, etten tule toisella katselukerralla yllättymään, kallistuipa lopullinen mielipiteeni suuntaan tai toiseen. Niin tai näin, Sauna joka tapauksessa ansaitsee tulla katsotuksi. Annila on vähintäänkin persoonallinen ohjaaja. Tiivistetty ankeus on saatu näyttämään mielenkiintoiselta näennäisen vaivattomasti. Huomion keskipisteenä olevaa Eerikiä tekisi tosin mieli kuvailla veistämällä veistetyksi, sillä mieleenpainuvassa hahmossa tuntuu olevan mietitty jokainen ryppykin. Eerik henkii ensisilmäyksellä älyä ja elämänviisautta, vaikka julmuus ja tietty ehdottomuus määrittelevät miehen. Klimenkon karismaattista suoritusta ja ainoaa lapsiroolia lukuunottamatta kaikki hahmot tuntuvat masentuneilta, ja mikäpä sen osuvampaa suomalaisessa elokuvassa.
Kehuista ja vajaan puolentoista tunnin kestosta huolimatta Sauna ei varsinaisesti naulitse äärelleen. Tämäntapaiset aivopierut tulevat uniin ollessaan erinomaisia; Saunan loppuhuipennus nostaa karvat pystyyn, mutta jo teatterin portaiden päätyttyä alkaa unohtua niin tämä, kuin ne henkilökohtaiset tulkinnatkin.
Keskustelut (3 viestiä)
Rekisteröitynyt 23.04.2007
26.10.2008 klo 05.38
Rekisteröitynyt 12.06.2007
27.10.2008 klo 23.27
Rekisteröitynyt 15.04.2007
30.10.2008 klo 21.31