Popedan Täydelliset Miehet on puolikkaan albumin verran lähes täydellistä Popedaa. Haastattelussa bändi lupailee melankolisempaa albumia. Eihän Popeda osaa heittäytyä kokonaan synkäksi kaljatuoppiin itkeväksi säälitapaukseksi, tosin bändi on jättänyt pahimman poikahuumorin seuraaville kiekoille. Uudella levyllä homma alkaa kusta nilkoille heti, kun viisuihin lisätään huumorikerrointa. Varsinkin levyn loppupuolelta löytyvä Juntti on rasittava ja Pate Mustajärven väsäämä Kai kokee toivottavasti armollisen unohduksen.

Pate on äijämäisessä lauluvireessä, mies on kuulemma jättänyt viinakset ostamatta ja Paten äänessä on selvää innostusta ja liekin paloa. Kiekon aloittava Elän Itselleni asettuu bändin timanttien joukkoon - vakavammalla naamarilla vedetty ässäviisu. Kun biisi osoittautuu Negativen Jonne Aaronin väsäämäksi, voi vain todeta nuoren miehen löytäneen sisäisen Popedansa harvinaisen osuvasti. Vanha tehobiisi Onhan Päivä Vielä Huomennakin suorittaa onnistuneet temput, tekee selvää jälkeä keikkatilanteessa. Lentolupakirja ja Huhhahhei ovat molemmat pätevää Popeda-luentaa, Huhhahhei yllättää positiivisesti hölmöstä nimestään huolimatta - kertsiin on ainakin helppo ryhtyä mukaan. Allright on tiukkaa tilitystä ja omakohtaista tarinaa hämärän rajamailta. Rio De Janeiro laittaa auringon kattoon, Kuutamohullu jatkaa ankaralla perus-Patella.

Popeda tuntuu saaneen lisävirtaa uudesta rumpumiehestä Lacusta ja kosketinmiehestä Iso-Pate Kivisestä. Vaikka albumi on mietteliäämpi ja suoremmat huumorisavotat jätetään vähemmälle, Täydelliset Miehet on aitoa tawaraa. Kunhan loppukiekon muutama vähemmän terävä viisu olisi saanut studiossa lisähuomiota tai pöytälaatikkokomennksen, voisi puhua jopa Popedan mittakaavassa klassikkokiekosta. Kaikesta huolimatta, Popeda-keikoilla tullaan tietojen mukaan jatkossa kuulemaan Elän itselleni, Onhan päivä vielä huomennakin, Aino, Kuutamohullu ja Lentolupakirja-viisuja. Joukkoon voisi lisätä vielä Huhhahhei-siivun. Hengissä ollaan ja vahvasti.