Tuorein sisältö

Slipknot: All Hope Is Gone

J.A. Kaunisto

02.09.2008 klo 23.30 | Luettu: 18067 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Naamariyhtye Slipknot ei päästä tuoreellakaan albumillaan fanejaan helpolla. Järkäleellä on mittaa yli 70 minuuttia ja viisuja ei käydä läpi lyhyen kaavan mukaan. Bändi vedätti mediaa ja yleisöä pitkällisellä uusien maskien paljastusvaiheella. Ulkomusiikilliset syyt antavat palstatilaa, pidempiaikainen fanipohja hankitaan albumien sisällöllä. All Hope Is Gone on synkkä ja raastava mutta vauhtia on jätetty takavasemmalle. Aikaisemmin jopa kuolonmetalliin sivuaskeleita ottanut Slipknot käyttää enemmän asennemetallin viitekehystä. Suurin muutos vauhdin jarrutuksen lisäksi on kevyemmän melodiaosaston vahvempi sananvalta. Kertosäkeissä on paikoin kevyempi kaiku mutta tarttuvuudesta ei tingitä. Vokalisti Corey Taylorin Stone Sour-kokoonpanon melodisempi radiorock on hiipinyt osaksi leipäbändin nykypäivää. Lyhyesti sanoen, Slipknot osaa paremmin jakaa nyrkkiä ja toisaalta korvakarkkia - bändin laventunut ulosanti tuo esille leveämmän siivun metallin ja raskaamman rockin nykykenttää.

Ääripäät alkavat valua turhankin kauas. Tiukin asennejyystö ei tahdo mahtua samalle levylle radioystävällisemmän raskasrockin rinnalle. Tässä tapauksessa kokonaisuus peittää kuitenkin alleen pienet kauneusvirheet. All Hope Is Gone vaatii paneutumista ja pureskelua - tämän albumin lopullinen hammasrivistö paljastuu vasta vuosien kuluttua. Yksi asia tuntuu kuitenkin selvältä - bändi osoittaa uudella albumillaan olevansa enemmän kuin ryhmä möykkääviä narreja. Slipknot ei hirtä itseään teatraaliseen sarvipäägalleriaan - bändi paljastaa todelliset kasvonsa.

Nimibiisi All Hope Is Gone on albumin vihaisin roiskaisu - perinteistä ja tuttua, Slayerit tiskiin ja asenteella! Gematria on tulinen rässikone, pirun kiukkuinen tekele. Rumputuli on tutun monipuolista ja tukevaa. Sulfur hakkaa raskautetulla kädellä ja lastua lentää...Butcher's Hook ja This Cold Black eivät anna viitteitä bändin löystymisestä - raskasta kaikilla mitta-asteikoilla punnittuna. Toisesta vaakakupista löytyvät Metallicamainen raskas-slovari Dead Memories, junnaavampi ja kertsin kohdalla keventävä Psychosocial ja alavireisen raastava mutta oudolla tavalla viehättävän rokkihenkinen Gehenna.

All Hope Is Gone on Slipknotin vahvin albumikokonaisuus. Vanhat fanit saavat päättää, onko bändi antanut liian suuren osuuden rokkikertseille ja vauhdin hillitsemiselle. Albumi on kuitenkin pirun vihainen, päällekäyvän raskas ja täynnä asennetta. Corey Taylorin vokaaleista löytyy sävyjä yllättävänkin laajalla horisontilla. Albumille kannattaa antaa mahdollisuus, tuntuu kestävän myös tehokuuntelussa ilman happanemista.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< Käsky... WALL-E... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (6 viestiä)

wergt

03.09.2008 klo 11.25

Mulla kestää viel kauan ennenku sulatan tän albumin.
lainaa
GoGo

Rekisteröitynyt 16.02.2008

03.09.2008 klo 15.44

Vanhana fanina voin sanoa jotta hyvän kiekon pistivät ulos,tosin ehkä joitakin kappaleita joutuu sulattelemaan vielä. Ainut jonka oisivat voinu suoraan jättää pois (tai toinen tilalle) on Vermilion Pt. 2 Bloodstone Mix,tuostakin kappaleesta on niin perkeleesti eri versioita ja minulle riittää täysin alkuperäinen.
lainaa
TaiZuuni

Rekisteröitynyt 01.06.2007

03.09.2008 klo 18.54

Hyvä levy, vaikkakin olen samaa mieltä tuosta stone sour-soundista. Kuitenkin hyvää kamaa faneille.
lainaa
tuba93

Rekisteröitynyt 08.06.2008

09.09.2008 klo 19.01

Tänään tuli hankittua ja täytyy sanoa että oli aivan helvetin hyvä plätty
lainaa
Sami

10.09.2008 klo 08.28

s/t ja Iowa oli vielä ihan hyviä, mutta tämä on umpisurkea tuotos Sulfur biisiä lukuunottomatta.
Kylläpä tuli haukoteltua läpikuunnellessa.
lainaa
hate-eternalandover

20.09.2009 klo 22.38

aivan loistava plätty,sulfur kaipaisi hieman väriä mutta muuten aivan loistava
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova