Folie à Deux on kuin Jokerin ohjaama. Jos se kuulostaa hyvältä, leffa kouluttaa. Fiktiossa Jokeria rakastaa palavimmin Harley Quinn, joka vaihtoi tohtorin hommat pelleilyyn. Sitten hänkin ymmärsi Jokerin olevan psykopaatti, jolta ei heru vastarakkautta. Toisin sanoen Folie à Deux halveksii sinua ja nauraa päin naamaasi. Meitä on moneksi, mutta "sinulla" viittaan meihin kaikkiin, joten leffan täyteläinen kamaluus on kokin suukon arvoista. C'est magnifique.

Tosielämässä on tapettu ihmisiä Jokerin asussa. Edellinen osa ei sitä juhlinut, vaikka Scarfacen ja Heisenbergin ystävät tumputtivat. Jatko-osa vääntää saman sanoman rautalangasta. Jos nautimme tästä, "koska olemme yhteiskunnallisesti valveutuneita", emme ole järin empaattisia, sillä se on melko paljon, kun typerimmille katsojille kettuillaan yli kaksi tuntia tarinan päättymisen jälkeen.

Omat taipumukseni Folie à Deux petti kahdesti. Ensinnäkin: ykkönen tienasi miljardin vakavuudella, joten kakkosella on upea tilaisuus repiä draamaa Jokerin ja Harleyn toksisesta suhteesta. Kerrotaan tarina kulttijohtajaan rakastumisesta - ja eheytymisestä, nyt tai kolmosessa? Olin kiinnostunut jo Margot Robbien ja Jared Leton teiniangstiversioista. Lady Gagan Harley on vielä ontompi hahmo, joka ei tee paljoa ja jota leffa halveksii kuten katsojiaan.

Vaihtoehtoisesti: eletään hetkessä? Alku on hidas ja kuiva, muttei vielä lannistava. Jokeri on pöpilässä ja masentunut. Ehdin toivoa, että hän sekoaisi, ja funtsia, että meitä pitääkin "rangaista", jos toivomme tuhmia. Monille rankaisu on se, että leffa on musikaali. Lämmittelyn jälkeen Jokeri ulisee aidossa musikaalinumerossa. Henkilökohtaisesti rakastin sitä. Elin hetkessä: tahdoin unohtaa viittaukset ykköseen ja muuhun ja kokea aidosti hyvän, rotankoloon sijoittuvan karhean musikaalin vaarallisten psykopaattien hullusta, harhaisesta rakkaudesta. Osaan löytää seasta fiksun sanoman. Lupaan.

"Lol", ilahtuu ohjaaja, "taas yksi meni ansaan". Leffa koostuu 90% viittauksista edelliseen osaan. Aiheena on oikeudenkäynti. Et näkemättä usko, miten pitkään sivuhahmot jaarittelevat edellisestä elokuvasta Jokerin ja Harleyn kuunnellessa tuppisuina.

Toistan. Batmanin arkkivihollinen Jokeri on vangittu jo leffan alussa. Batmania ei ole olemassa. Jokerilla ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. Jokerilla on niukasti tilaa vuorovaikuttaa Harleyn kanssa. Jos hän tekee Jokeri-juttuja kuten meikkaa, se on joko merkityksetöntä fantasiaa tai sitten leffa avoimesti viittaa kintaalla logiikkaan. Tällainen on Jokerin itsensä ohjaama Jokeri-elokuva, koska hän on mulkku koko jätkä.

Muutamissa kohtauksissa on ns. mittakaavaa. Tarkoitukseni oli silti pilkata 100 miljoonan dollarin budjettia tyyliin "ohjaaja veloitti 40 miljoonaa ja ohjaajan serkun pitopalvelu 50". Muistin väärin. Budjetti on 200 miljoonaa, vaikka useimmat kohtaukset on kuvattu samoissa siivouskomeroissa kuin Saw-saaga.

Muistutan virallisen ohjaajan Todd Phillipsin yleisestä asenteesta. Hänen komediansa kuten Kauhea kankkunen 1 ja 2 ovat synkkiä ja kyynisiä. Kun kakkosta kuvailtiin vielä erikseen kyyniseksi rahastukseksi, Phillips kiukkuili ja teki kolmosesta täysin erilaisen ja sysipaskan trillerin. Sitten hän liittyi ulinaporukkaan, jonka mukaan nykyään ei saa enää kertoa vitsejä. Tänä vuonna hän ilmoitti päinvastoin, että seuraavaksi hän tekee taas perinteistä komediaa, koska "sitä maailma kaipaa". Parhaan tulkintani mukaan hän on nauranut räkäisesti sille, minkälainen elokuva Folie à Deux on ja löytänyt uudestaan oman versionsa huumorintajusta. FBI meitä varjelkoon.