Mokoman uutuusalbumi herätti ennen julkaisuaan monenlaisia epäilyksiä. Bändin edellinen kiekko "Ihmissokkelo" jäi monellakin tavalla valjuksi kokonaisuudeksi, eivätkä uusinta täyspitkää pohjustaneet sinkkuvedotkaan suuremmin odotuksia nostattaneet. Erityisesti Pyhä vitutus synnytti etukäteen kiusallisia mielikuvia ikäkriisiin ajautuneesta yhtyeestä, jonka täytyy korostetusti alleviivata jo kappaleen nimessä sitä, että nyt muuten lähtee. Pelot siitä, että tarjolla on vain tekemällä tehtyä rankkuutta, olivat voimakkaasti pinnalla. Pakottamalla harvemmin syntyy mitään kunnollista.

Vaan mitä vielä! Mokoman 12. studiokiekko "Myrsky" ei todellakaan ole mitään löysää läpsyttelyä, vaan vimmainen ja raivokas albumi, jolla riehuu aidosti maailmanmenoon ärtynyt metalliryhmä. Vaikka bändillä alkaa vuosirenkaita olemaan jo kiitettävä määrä, ei tämä heijastele ainakaan negatiivisesti musiikkiin. Mokoma kuulostaa edelleen itseltään, iän tuoma kokemus näkyy lähinnä rohkeutena tehdä asioita omalla tyylillä. Tämän myötä ilmaisussa on miellyttävää monipuolisuutta sekä mielenkiintoisia sävyjä. Jos bändi tuntui edellisellä kiekolla olevan jollain tasolla hukassa, ei uutukaisella tästä ole tietoakaan.

Myrsky on poikkeuksellisen ärhäkkä metallilevy. Vaikka 11 kappaletta käsittävä kokonaisuus ei ole virheetön hittiputki, eivät ne heikommatkaan kappaleet ankaran mekastamisen seassa häiritse. Armoton tykitys nappaa kuulijan ensitahdeista lähtien pihteihinsä, irti lasketaan vasta viimeisen kappaleen hiljennyttyä. Ajoittainen tasapaksuus ei pääse muodostumaan ongelmaksi, sillä huippubiisejä on seassa enemmän kuin tarpeeksi. Erityisesti albumin alkupuolisko on melkoinen ässävetojen värisuora: sapekkaasti kiekon käynnistävä Joukkotuhoase, rankka Haluamanilainen, yhtyeen monet kasvot hienosti esittelevä Taivaan tuuliin sekä rouheasti ärjyvä Pyhä vitutus ovat älyttömän kovia vetoja. Mistä yhtye kaiken tämän energian oikein repii? Loppulevy ei aivan samalle tasolle nouse, vaikka esimerkiksi huikea Malja Sille! sekä kiekon tylysti päättävä Laitimmainen kerta erinomaisia kipaleita ovatkin.

On pakko ihailla sitä tasoa, jolla Mokoma edelleen operoi. Vaikka siellä täällä uran varrella on lipsahdettu harhateille, on tekemisen laatu säilynyt pääsääntöisesti korkeana. Myrsky on hieno lisäys tekijöidensä diskografiaan. Se ei ehkä ole täydellinen albumi, mutta vahva osoitus siitä, että Mokomalla on useamman vuosikymmenen urankin jälkeen edelleen bensaa tankissa ja jalka tukevasti kaasupolkimella.