Masters of the Universe: Revolution
Ensi-ilta: | 25.01.2024 |
Genre: | Animaatio, Fantasia, Sci-fi, TV-sarja |
Ikäraja: | 13 |
Kevin Smithin He-Man-saaga ei välttämättä parane, mutta visio on alati helpompi hyväksyä. Smith katsoi 80-luvun He-Mania yli-ikäisenä, koska "telkkarista ei tullut muuta". Vaikka hän ei muotoilisi asiaa näin, hän pitää He-Mania Teräsmies-kopiona ja idioottina, mutta hän rakastaa muskelimasan ympärille rakennettua fantasiaa hullunkurisine yksityiskohtineen. Hän osaa nostaa hattua ja laajentaa.
Skeletor on He-Manin vastus ja Hordakin eli diktaattori-kyborgi-draculan entinen kätyri. "Laser Light Skeletor" on yksi viimeisistä 80-luvun figuureista, joka johti Super He-Man -piirretyn kyborgi-Skeletoriin. Kolmas piirretty väitti, että Skeletor on He-Manin setä. Siihen perustuva lelusarja panosti liikaa värimuunnoksiin, mutta yksi kulttiklassikko on "Disco Skeletor" -muunnos. Yksityiskohdista voidaan väitellä, mutta Smith pitkälti syleilee tätä kaikkea luodessaan Skeletorista uuden version. Teelaa käsitellään samoin, ja teemaan liittyy se, että Orko riitelee ensi kertaa pienen budjetin vastineensa Gwildorin kanssa.
Skeletor palvelee Hordakia taas, koska uusi hahmo Motherboard assimiloi hänet borg-tyyliin. Huono suomennos on "Emolevy". Parempi on "Jumalauta": Motherboard on lonkeroilla penetroiva jättirobotti, jota teknologiakultti palvoo. Kun ostin muskelimammafetissiä tukevan Motherboard-figuurin, tunsin tarvetta omistaa myös Smithin version He-Manin alter-egosta prinssi Adamista, vaikken aluksi pitänyt siitä, että Adam on hintelä perusteini. Heitetään ajatusakrobaattinen kolmoisvoltti. Nyt ilmeisesti rakastan Smithin visiota siinä määrin, että pillitin 25 minuuttia putkeen Revolutionin alulle.
Alussa He-Man johtaa hyökkäystä "helvettiin" absurdien muotopuolten kanssa. Jos tämä olisi aito aikuisten versio, kukin näistä tarinoista saisi tunnin: olipa kerran palomies, jolta irtosi pää, ja villin lännen sheriffi, joka menetti kaikki sisuskalunsa, mutta sitten toiselle asennettiin kyborgifurrynorsun pää ja toiselle kaikki aseet, joten sankarihommat jatkuivat.
Helvetistä yritetään pelastaa Musta barbaari ja Juha Mieto, koska "taivas" tuhottiin Revelation-sarjassa. Taivas pitäisi luoda uusiksi. Samaan aikaan He-Manista on tulossa kuningas. Pahisten avoimet ja salaiset juonet tulevat tähän päälle. Hengästyttävää! Mutta sitten tätä lähinnä katsotaan.
Revolution on rytmiltään minisarja ja kestoltaan leffa, joten jo tunnin jälkeen mysteerit on ratkottu, vaikka Smith pelaa osuvasti tovin. Yksityiskohdista tekee mieli nipottaa taas, kun He-Man joko tyrii, lomailee tai painii itsetunto-ongelmien kanssa. Sarja inttää Adamin ja He-Manin olevan parhaita, mutta on virhe hokea sitä puoliksi masentuneelle äijälle itselleen. Koko ihmiskunta tarvitsee kipeästi miehen mallia, joten olisi kohteliasta teeskennellä piirretyssä, että kykenemme edes fantasioimaan, mitä se tarkoittaa: minun He-Manini on itsevarma isähahmo. Olin sulaa vahaa, kun satunnainen dialoginpätkä kerran tai kaksi muistutti 80-luvun opetuksista (jotka olivat pakollisia hävyttömille lelumainoksille).
Ei ole kerronnallista syytä, miksi Revolution on puolet lyhyempi kuin Revelation. Oletettavasti Netflix pihistelee, kun setämiesten pallimyrkkyosasto ei lähtenyt Smithiä tukemaan. On toisinaan hyvin selvää, että ideoilla ja hahmoilla on nyt puolet vähemmän tilaa hengittää. Ass to ass -miehen ääninäyttelemä Hordak voisi helposti olla kovin koskaan. Revelationin päähenkilöihin lukeutuva Evil-Lyn on yhä peräti läsnä. Eritoten Smithin historian huomioiden alkuvoimaisen taikuuden (eli uskonnon) ja Hordakin edustaman kylmän teknologian konflikti voisi olla rikkaampi, jos hahmot olisivat sitä (vaikkei Smith olisi hääppöinen ehdokas paaviksi). Alku toimii luontevimmin, ja toisaalta lopussa on ilmeisintä, että esiteltyjen, ihan hyvien ideoiden on tarkoitus toimia paremmin.
STRIIMAA täältä:
Powered byJustWatch
Keskustelut (2 viestiä)
28.01.2024 klo 20.54 3
Rekisteröitynyt 05.11.2019
28.01.2024 klo 22.19 1