Boomereita fomottaa, kun teini-ikäisten kauhuraina kukoistaa lippuluukuilla. Jestapa jepulis, pogchamp. Kolme riviä hymiöitä. (Emojeja?)

Five Nights at Freddy's on pääpiirtein vastaava tarjous kuin saman firman M3GAN. Lelun näköinen robotti tai useampi tappaa. Fyysiset tehosteet ovat vakuuttavia, joten parhaimmillaan ristiriita johtaa absurdiin huumoriin alias meemimäisyyteen. Ummikon valinta on M3GAN, sillä M3GANilla itsellään on luonnetta kuin Chucky-nukella ja leffa jätti nälkäiseksi hutiloidessaan läpi mahdollisuuksien. Freddy's on rakenteeltaan erilainen antaessaan draaman laahata niin, että "joku" kulmilla notkuva psykoottinen Puuhanalle ja älyvapaa selittely hymyilyttävät väkisinkin. Käsikirjoittaja päätti, että yhdestä asiasta ei tingitä: viidestä illasta.

Josh Hutcherson on 20% liian nilkki Spider-Maniksi, mikä huomioidaan. Hahmo esitellään etäännyttävän äkkipikaisena, mutta hän välittää alaikäisestä siskostaan ja kadonneen veljensä kohtalosta. Hän saa hommia hylätyn pizzerian yövahtina. Nukkumaan hän sinne menee, sillä hän on valveunien asiantuntija, joka yrittää selvittää totuuden veljestään uneksimalla aina samasta lapsuuden traumasta. "Ahaa, tätä pizzeriaa Freddy Krueger operoi eläessään!" Ei, kun kyse on tappajaroboteista. Freddy on se Puuhanalle. Koeta keskittyä.

Meneillään on juoni pizza-alan hullusta tiedemiehestä, henkimaailman asioista, siitä veljestä ja siskon huoltajuudesta. Leffa alkaa kuin Saw, mutta sensuroidusti. Teoriassa paketti pidetään kasassa. Kymmenen palikkaa leijuu ilmassa, mutta raiteiksi ne laskeutuvat. Selvimmät puutteet ovat kokokohdissa. Leffa ei - missään nimessä – kykene määrittelemään, mikä on merkittävin uhka tai tavoite, jonka ratkaisu tuottaa tyydytystä. On ilmeisiä vaihtoehtoja, mutta jo editointi sotkee signaalit. Jos ohjaaja tahtoi tehdä hahmovetoisen trillerin ja tuottaja varmisti, ettei perseilystä tingitä, osapuolten ei olisi tarvinnut joustaa vaan kommunikoida; vaikka parisuhdeterapiassa. Jatko-osalla uhkailu on ala-arvoista, mikä on normaalia.

Jenkkien PG-13-ikäraja keksittiin, kun perhe-elokuvaksi (PG) luokitellussa Tuomion temppelissä revittiin sydän rinnasta. Freddy's ei ole niin raaka, mutta on verta, raatoja ja karuja teemoja verrattuna moniin moderneihin PG-13-viritelmiin, joissa sanotaan pöö. En näyttäisi tätä 10-vuotiaalle. Kirjataan myös pöytäkirjaan, että tapaan maneerimaisesti kommentoida fanitaidetta, kun tuotantosuunnittelu on erikoista, mutta teemat ovat liian karuja.

Pelistä tiedän alkeet. Paino ei ole valvontakuvan tuijottamisessa, vaikka Paranormal Activity -sarjasta päätellen niinkin voi menestyä. Pizzeriasta pääsee pois, joten keskeisintä ei ole myöskään kaiken ilon repiminen rajatusta tilasta. Pelien charmin tunnistaa silti, enkä hevillä usko, että örkit ovat vakuuttavampia pelissä kuin Jim Henson's Creature Shop -firman luomina härskeinä pönöttäjinä. "Kehno leffa, kohtalainen fanituote" palauttaa mieleen edellisen Mortal Kombat -elokuvan, joten on ilmeistä, mihin tuomioon päädyn asteikollani 2-3 tähteä.