Kilpikonnat ovat nyt höynähtäneen rasistin kasvattamia kimittäviä myymälävarkaita, ja se on kaunista. Tauotta tehtailtavat uudet versiot ovat niin erilaisia ja silti samanlaisia, että tämä on viimeinen brändi, jonka uusin versio voi pilata kenenkään lapsuuden. Jos mikään ei innosta, paitsi lentävä lehmän irtopää, avaa säästötili, sillä Lehmiksen suuhun kuuluvat figuurit julkistettiin jo.

Säännöt menevät taas vaihteeksi niin, että kaikki mutantit ovat entisiä eläimiä. Uusi mestari Tikku on ihmisiä vihaava viemärirotta, joka on katsonut toimintaleffoja. Se on hyvä ja hellyyttävä vitsi. Jos Mutant Mayhem olisi tarinan ainoa versio, ninja-sana devalvoituisi, mutta se ei ole sitä kenellekään kauaa. Mayhem jakaa hyvät ja huonot puolet Hämähäkkiversumien kanssa, joiden kuvastoa se apinoi. Hämähäkkiversumeita saa väittää jopa parhaiksi Spider-Maneiksi, mutta on sääli, jos joku missaa Peter Parkerin sooloilut - tai perinteisemmän Tikun.

Ninjoja kilpparit ovat. Toiminta on vuoden kärkeä. Animaatiotyylien yhdistely sallii sekä villin liike-energian että soveliaan sarjakuvamaisesti (ja/tai stop-motion-henkisesti) töksähtävän asetelmallisuuden. Sankarit eivät ole enää keski-ikäisiä Hollywood-teinejä, jotka korostavat erojaan kuin Scary ja Baby Spice, vaan kasa alaikäisiä räkänokkia, jotka puhuvat toistensa päälle. Erot ovat selviä silti. He eivät jaa mestarinsa käsitystä ihmiskunnasta, vaan he tahtoisivat kuulua siihen. Snif. Leffa on korkeintaan puoliksi Pieni merenneito (1989), vaikken ole maininnut kaikkia yhtäläisyyksiä.

Leffa on puoliksi X-Men (2000). "Luota harvoihin, pelkää muita." Kärpäsmies Superfly on koonnut mutanttien veljeskunnan kuin Magneto. Se, että pahis ja sensei inhoavat ihmisiä, sallii kilpparien ajatella itse, mikä on nokkelaa, vaikka mukana on rautalankaakin. Aidoin ongelma on tuttu: leffat ovat nykyään tv-sarjoja. Mayhem voisi olla tiivis ja tehokas kuin Pieni merenneito, jos se malttaisi kopioida sitä ja yhtä X-Meniä, mutta tulevaakin alustetaan. Se sujuu, kunnes oivallat, että se on pois pääjuonesta eli eritoten Superflyn kätyrien elävöittämisestä. Bebop ja Rocksteady saavat 15 sekuntia? Heidän laimeutensa ei pilaa leffaa mutta ehkä lelumyynti kärsii.

Typerän meemin mukaan jotakin katsotaan "juonen vuoksi", mutta "juoneksi" väitetään vaikka April O'Neilin rintavakoa. Mayhem tekee vaosta juonen: uusi April on seksisymboli lähinnä Leonardolle. April on nyt kilpikonnan muotoinen teini-ikäinen tonttu, joka aloittelee journalismia. Kypsään (ja vastustamaani) nykytyyliin romanssi ehtii hädin tuskin alkaa, mutta noin muuten April ja kilpparit saavat tarvitsemansa ajan. Se menee nostalgiasetäilyksi, jos vaadimme, että Ruuvinlöysän on penetroitava Läyhäsiipi (se auttaa Läyhäsiipeä nukahtamaan), kun toinen heistä kerran on mukana.

(Älä mainitse aina tekoälyä, kukaan ei jaksa...) Mutant Mayhem on kuin tekoälyn tuote yhdistellessään tyylejä ja kaavoja. Se ei ole taiteilija vaan kirjanpidollinen algoritmi, joka värväsi mukaan kaikki tutut mutantit ja heille nimekkäät ääninäyttelijät, joista kukin ehtii lausua neljä sanaa. Iso osa rentoudesta kumpuaa siitä, että kilpparien ääninä toimivat aidot teinit, joiden annettiin höpistä yhdessä, mutta visioni tekoälystä on se, että tulevaisuudessa aidot, rennot teinit voivat tilata mieleisensä tekoälyleffan kuin pizzan. Jos tilaamasi Turtles on 100% Turtles, vaikka otit täytteiksi X-Meniä ja Disneytä, algoritmi vakuuttaa. Ihmistaide yrittäköön vaikka uutta.

Mielikuvituksellisin versio on Archie Comics -jatkumo. Se kypsyi lukijan kanssa, jos satuit olemaan teini 90-luvulla. Väitetysti Mutant Mayhemin kilpparit saavat varttua ääniensä tahdissa, joten sama potentiaali on sisäänrakennettua. Jos jokin Turtles on hallitun ehyt, tyylikäs & tiivis kuin Disneyn piirretty, niin vuoden 1990 näytelty versio. Mutant Mayhem on teinimäisin versio, mikä tarkoittaa levottominta ja pitkälti myös hauskinta ja sydämellisintä settiä.